Yleisradio on valtion omistama ja suomalaisten verovaroin kustantama mediayhtiö. Television puolella Yleä edustavat TV1, TV2 sekä Yle Teema & Fem. Minun kokemukseni Ylestä voidaan tiivistää kolmeen asiaan: Pikku kakkonen, Muumilaakson tarinoita sekä Yle Areena. Nämä kolme yhdistävät muitakin 2000-luvulla syntyneitä. Yle on onnistunut siinä, missä jotkut mediayhtiöt ovat epäonnistuneet: pysymään relevanttina kaikki nämä vuodet. Oli kyseessä sitten luotettava uutispalvelu, laadukkaat ohjelmat ja sarjat sekä monipuolinen suoratoistopalvelu, Yle on onnistunut kaikissa.
Minulla ei ole pahaa sanottavaa Yleisradiosta. Se on ollut osana elämääni melkein 20 vuotta. Olen kasvanut Muumilaakson tarinoiden sekä Pikku Kakkosen parissa, vanhemmalla iällä nauttinut Yle Areenan antimista ja puoli yhdeksän uutisista. Varsinkin vanhemmalla iällä olen oppinut arvostamaan Yleisradiota sen sisällön takia. Suomen parhaimmat sketsisarjat: Ihmebantu, Kummeli sekä Studio Julmahuvi ovat Ylen “alkuperäissarjoja”. Yle antoi näiden sarjojen tekijöille mahdollisuuden ja se kannatti. Näistä sarjoista ja niiden tekijöistä tuli legendaarisia viihteen tekijöitä. Yle antoi myös Jani Volasen ja Tommi Korpelan M/S Romanticille mahdollisuuden, ja mitä siitä syntyi? Yksi parhaista suomalaisista tv-sarjoista ikinä.
Mitä sitten kaupalliset televisiokanavat ja mediayhtiöt ovat mielestäni? Paskaako?. Kyllä, mutta eivät aina. Sekä MTV3 ja Nelonen ovat tuottaneet ja esittäneet monia hyviä, jopa mahtavia sarjoja: MTV3:lla Roba ja Nelosella Selviytyjät Suomi näin muutaman mainitakseni. Molemmilla kanavilla on järjetön määrä ohjelmia, joita ne esittävät, mutta sarjojen määrä ei korvaa niiden laatua. MTV3 sekä Nelonen ovat sortuneet vanhojen ohjelmien uusintaversioihin. Mistä tämä johtuu? Nämä kanavat pyrkivät nostalgian avulla houkuttelemaan katsojia television ääreen katsomaan juuri heidän henkilökohtaisen nostalgiansa värittämää ohjelmaa. Nelonen yrittää tätä Bumtsibumilla ja MTV3 yritti tätä lanseeraamalle uuden Uutisvuodon vuonna 2019, sen loputtua Yle TV1:llä. Mutta katsojat eivät vain tyydy katselemaan tyytyväisinä. Uutta Bumtsibumia on kritisoitu Marco Bjuströmin puuttumisen takia ja yleisestä sieluttomuudesta. Uutta Uutisvuotoa kritisoitiin, koska se ei pystynyt samaan mihin alkuperäinen pystyi, eli olemaan hauska. Uusi Uutisvuoto kestikin vain yhden kauden uudella kanavapaikalla.
Vaikka pidän Yleä ylivertaisena, en sano että se olisi virheetön. On Ylekin sortunut pyörittämään uusintoja ja on sitä syytetty myös suppeasta uutisoinnista tietyissä aiheissa. Molemmat ovat hyvää kritiikkiä ja kritiikkiä pitää antaa. Kukaan ihminen eikä mikään instituutio ole koskematon, eikä pidäkään olla. Meidän vain tulisi olla kiitollisia Yleisradiosta, sillä tällaista luksusta ei joka maassa ole.
Miika Heiskanen
