Opiskelijoita kohdellaan epätasa-arvoisesti. (KUVA: Eneas De Troya / Flickr)


Aloitin juuri mediaopinnot Laajasalon opistossa. Koen vihdoin eläväni unelmaani, mutta päätös ei missään nimessä ollut itsestäänselvyys. Vietin öitä miettien, olisiko opiskelu missään määrin mahdollista, ja suurimmaksi osaksi päädyin siihen lopputulemaan, että ei se taida olla. Helsingissä vuokrat ovat huipussaan, ja tuntuu, että melkeinpä jo ilman hengittäminen vie pankkitilin miinukselle.

Laajasalon opisto on kansanopisto, eli opetus on vapaata sivistystyötä. Laajasalon opistosta löytyy myös kaksi tutkintoon tähtäävää koulutusta: kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinto sekä seurakunta- ja hautauspalveluiden ammattitutkinto.

Helsingin seudun liikenne, HSL, kohtelee eriarvoisesti opiskelijoita – jopa riippuen millä linjalla opiskelee Laajasalon opistossa. Mikäli sattuu opiskelemaan tutkintoon johtavalla linjalla, on oikeutettu saamaan HSL:n liput opiskelijahintaan, mutta muilla kuin näillä aiemmin mainituilla linjoilla opiskelevat eivät saa minkäänlaista alennusta HSL:n lipuista. Aiemmin sai, mutta epäonnekseni HSL muutti alennuskäytäntöjään viime huhtikuussa. Vaikka kaikki opiskelu Laajasalon opistossa on täysipäiväistä ja vuoden kestävää, ovat opintolinjojen opiskelijat eriarvoisia HSL:n silmissä. Siinä on siis eroa, onko unelmasi olla hautausurakoitsija vai radiojuontaja.

Päivämme ovat pitkiä ja työtä riittää – se on ihan mahtavaa, sillä sitä varmaan jokainen opiskelija tuli opistolta hakemaan, uusia tietoja ja taitoja tulevaisuuttaan varten. Koulutus myös maksaa, paitsi kahdella tutkintoon tähtäävällä linjalla, joten luonnollisesti opiskelijat toivovat saavansa rahoillensa vastinetta.

Omalla kohdallani asiat järjestyivät niin, että opintojen suoritus muuttuikin mahdottomasta mahdolliseksi: Onnistuin saamaan Helsingin keskustasta Helsingin mittakaavalla superedullisen, joskin myös superpienen, 13,5 metrineliön yksiön. Sijainti tai koko ei ollut itselleni mikään kynnyskysymys, mutta vuokran määrä oli. Se, että saa Helsingissä katon päänsä päällä alle 500 eurolla kuussa on jo melkoinen seitsemäs ihme. Jatkoin laskelmieni tekoa – jos tekisin mahdollisimman paljon töitä iltaisin ja viikonloppuisin, olisi minun mahdollista selvitä taloudellisesti opintovuodesta.

En kuitenkaan ymmärrä minkä takia minä, köyhyysrajan alapuolella elävä, täysipäiväisesti opiskeleva, maksan julkisesta liikenteestä saman verran kuin täysipäiväisesti työssäkäyvät ihmiset, joiden ei tarvitse laskea senttejään? Saan opiskelustani todistuksen, mutta ennen kaikkea tarvittavat tiedot ja taidot alan ammattilaisilta, ja uskon ja toivon singahtavani koulunpenkiltä suoraan työelämään, mikä olisi lähes mahdotonta ilman kouluttautumista.

Miksi HSL kohtelee minua, ja kaikkia päätoimisesti, muttei tutkintoon johtavassa ohjelmassa opiskelevia, näin epäoikeudenmukaisesti? Miksi olemme opiskelijoina eriarvoisia, vaikka opiskelemme täysipäiväisesti? Ajatteleeko joku, eli HSL, että meidän on oltava rikkaita, kun meillä on varaa laittaa rahaa oman unelmamme toteutumiseen? En tiedä muista, mutta itse olen törmännyt vain kaltaisiini opiskelijoihin, jotka luennolta juoksevat töihin Alepan kassalle, tai muuten laskeskelevat senttejään. Yhä edelleen päässäni pyörii vain yksi kysymys: Miksi meitä rangaistaan?

(Kansikuva: Otto Karikoski)

Aino Kyrö