Chevanon Photography from Pexels

Juon vähintään kuusi kuppia kahvia päivittäin. En osaisi aloittaa aamujani ilman sen huumaavaa tuoksua, enkä lopettaa pitkiä iltojani ilman sen mukana tulevaa rentouttavaa tärinää. Joku voisi kuvailla minua raskaimman sarjan kofeiiniriippuvaiseksi, joku taas hedonistiseksi jumalten juoman nautiskelijaksi.

Mustana tai kasvimaidon kanssa, sekoitettuna tai ravistettuna, tuplashotilla tai ilman – kaikki käy, kunhan saan päivittäisen kofeiiniannoksen. Rakastan niin kahvin makua, kuin kofeiinin piristävää vaikutusta. Olen aina rakastanut.

Varhaisimmat muistot kahvinjuonnista ovat peräisin lapsuusvuosiltani. Istuin viisivuotiaana mummolan patinoituneen punaisen pöydän äärellä, kun eteeni kannettiin kupillinen vaaleanruskeaa nestettä. Liemi maistui pehmeältä, hyvin makealta. Ukkini oli annostellut sokeria sen verran reippaalla kädellä, että sain pysyvän inhon makeita kahvijuomia kohtaan.

Olenko onnistunut kehittämään itselleni vaarallisen elämäntavan vai onko addiktiollani terveyttä tukevia vaikutuksia?

Hyvä terveys-lehden Vuokko Sipposen artikkelin mukaan kahvin muun muassa suojaa diabetekseltä, sillä se auttaa ylläpitämään verensokerin tasapainoa, sekä parantaa lähimuistia ja korjaa muistihäiriöitä. Yhdistettynä terveellisiin elämäntapoihin, kahvi vähentää aivohalvauksen ja sydän-ja verisuonitautien riskiä.

Toisaalta kahvin aiheuttamat terveysvaikutukset ovat yksilöllisiä. Pannukahvi nostaa veren haitallista LDL-kolesterolipitoisuutta ja kofeiini puolestaan lisää homokysteiinin määrää, mitkä kummatkin edesauttavat sydän- ja verisuonitautien kehittymistä. Lisäksi kahvin juonti voi myös pahentaa närästystä ja mahahaavatautia korkean happopitoisuuden, erityisesti suolahapon, takia. Kahvi saattaa myös heikentää kalsiumin imeytymistä, mikä edesauttaa osteoporoosin syntymistä.

Kahvituotannon eettisyys ja ekologisuus ovat myös raadelleet sydänhermojani. Tuenko vastuullista elintarviketeollisuutta vai ryöstänkö maapallon luonnonvaroja?

Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen mukaan sitä tuotetaan, tuodaan ja viedään kymmeniä miljoonia kiloja vuodessa. Tuotantoketju tarjoaa toimeentulon yli 100 miljoonalle ihmiselle, sekä maailman 60 kahvintuottajamaata työllistävät noin 25 miljoonaa ihmistä.

Surullisempaa kuvaa kahviteollisuudesta maalaavat luonnonmetsien raivaaminen viljelysmaaksi, kahviviljelyn aiheuttamat terveysriskit ja epätasa-arvo, sekä kertakäyttöiset muovimukit. Esimerkiksi vuonna 2017 Anniina Wallius siteerasi artikkelissaan yhdysvaltalaisen sosiologin tutkimusta, joka käsitteli kahvinviljelijöiden altistumista malarialle, koulunkäynnin katkeilua, sukupuolten epätasa-arvoa ja luonnon köyhtymistä.

Kahvinjuontia en ole lopettamassa sen terveydellisten haittavaikutusten, ympäristöhaittojen tai viljelijöiden asemaa horjuttamien seikkojen vuoksi, mutta ne antavat aihetta itsekritiikkiin. Todennäköisesti olen mukana ryöstämässä maapallon luonnonvaroja ja tuhoamassa viljelijöiden mahdollisuuksia parempaan elämään, enkä ole siitä ylpeä.

Tunnontuskien ohella, vihaan kahvin aiheuttamia vieroitusoireita. Ne aamut, kun en pääse käsiksi puolen litran Minni Hiiri-mukiini, joka höyryää kahvin huumaavaa tuoksua, muodostavat pahimman painajaiseni. En kuitenkaan suostu myöntämään, että olisin koukussa. Elämäni vain toimii paremmin kofeiinin vaikutuksen alaisena.

Ja kuten äitini tapaa sanoa: ”Paheiden summa on vakio”. Jos en olisi koukussa kahviin, olisin todennäköisesti koukussa johonkin muuhun nautintoaineeseen.