Suomen jalkapallomaajoukkue pelasi viime viikolla kaksi MM-karsintaottelua, joissa vastaan asettuivat ensin keskiviikkona Helsingissä Bosnia-Hertsegovina ja sitten sunnuntaina Kiovassa Ukraina. Molemmat ovat melko koviakin jalkapallomaita, mutta Suomi onnistui nipistämään peleistä kaksi pistettä. Silti monet ovat tilanteeseen pettyneitä.
Ukraina on FIFA-rankingin sijalla 24. Bosnia-Hertsegovina on samaisella listalla sijalla 56, ja Suomi on listan sijalla 55. Jos pelkkää rankingia tuijotetaan, on Suomen tulos otteluista varsin hyvä, ellei jopa erinomainen.
Bosnia-Hertsegovina on toki hävinnyt paljon pelejä, mutta kyseessä ei ole kehno joukkue. Myös yksilötaitoa löytyy paljon, tästä kirkkaimpina esimerkkeinä Miralem Pjanic sekä Edin Dzeko. Tasapelejä joukkue on pelannut muun muassa Alankomaita sekä Italiaa vastaan. Ei ihan kehno suoritus sekään.
Ratinassa kesällä 2019 Suomi kaatoi Bosnia-Hertsegovinan komeasti 2-0 ja nytkin maalinteossa onnistuttiin kahdesti. Omaan päähän meni kuitenkin myös kaksi maalia, joten pisteet jaettiin. Lopputulos tuntuu pettymykseltä, koska Teemu Pukki onnistui viemään Suomen johtoon, kun enää vartti oli pelaamatta. Oltiin siis lähellä voittoa, mutta sitten tuli kylmä suihku, kun vieraat tasoittivat.
Ukraina on kaatanut kotikentällään viime vuonna sekä Sveitsin (FIFA-rankingin 16.) että Espanjan (6.). Nämä karsinnat Ukraina aloitti hakemalla pisteen Ranskasta (2.). Ottelusta Suomea vastaan Ukraina odotti ehdottomasti kolmea pistettä. Jälleen kerran Pukki kuitenkin onnistui kaivamaan Suomelle maalin väkisin ottelun lopussa, ja näin pisteet jaettiin. Tämä tulos oli Huuhkajilta erinomainen suoritus vaikeassa paikassa.
Ottelun jälkeen ajattelin itsekin hetken, että pinteessä oltiin. Ja niinhän oltiinkin, mutta siitä selvittiin taas upeasti. Markku Kanervan luotsaama Huuhkajat on kerta toisensa jälkeen osoittanut mieletöntä sitkeyttä vaikeissa paikoissa – sellaista sitkeyttä, jota Suomessa tupataan kutsua sisuksi.
EM-kisat lähestyvät kovaa vauhtia, ja nämä olivat Huuhkajien viimeiset tosipelit ennen sitä. Keskiviikkona harjoitellaan vielä Sveitsiä vastaan. Kisoissa vastaan tulevasta kolmikosta rankingin ykkösmaa Belgia on eittämättä todella hankala vastus, mutta Tanska ja Venäjä eivät tunnukaan enää niin pelottavilta.
Muistatko vielä, kun vuonna 2007 Helsingin Olympiastadionilla Suomi kohtasi Belgian EM-karsintaottelussa? Silloin Suomi voitti ottelun 2-0. Samassa ottelussa nähtiin Bubi-huuhkaja, ja maajoukkue sai lempinimensä, Huuhkajat. Olin itse tuolloin katsomossa, joten muistan hyvin.
Muistan myös sen, kun maaotteluista ei ollut lupa odottaa hirveästi. Maajoukkueen kannattajat olivat tottuneita jatkuviin pettymyksiin. Oltiin muka lähellä, mutta ehkä ei sitten oikeasti oltukaan. Jopa yhden maalin tappioon vieraissa oltiin kohtuullisen tyytyväisiä, kun “maaliero ei kärsinyt liikaa”.
Nyt meillä on valmentaja, jota pelaajat kunnioittavat ja kansa rakastaa. Valmentaja, joka osaa reagoida tilanteisiin, perustella valintansa ja kantaa vastuunsa. Kaksi maalivahtia, joista kumpikin pelaa loistavasti ottelusta toiseen. Meillä on vahvoja ja muuntautumiskykyisiä puolustajia, keskikentällä kovuutta, taitoa ja pelirohkeutta. Nyt meillä on kärjessä hyökkääjä, joka menee kohta itse Jari Litmasen maalimääristä ohi.
Nyt meillä on joukkue ensimmäistä kertaa miesten jalkapallon EM-kisoissa – ja haluan jatkoon alkulohkosta. Kaikki muu tuntuu pettymykseltä – niin hyvällä tolalla suomalainen futis tällä hetkellä on.
Älkää olko huolissanne.
P.S. Hyvää syntymäpäivää tänään 29.3.2021, Teemu Pukki!
Kannen kuva: Piqsels.
