Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehtaalla johdattaa vierailijan taidekuvaamisen alkujuurille. Piktorialismi kehitti myös maisema- ja muotokuvausta, mutta suuntaus painui Suomessa melko lailla unholaan hyväksi aikaa. Edelleen se kuitenkin jaksaa viehättää.

Kaapelitehtaan Piktorialismi – valokuvataiteen synty -näyttely avautui tammikuun lopulla. Se esittelee valokuvataiteen ”ensimmäisen, kansainvälisen tyylilajin”, piktorialismin.

Suuntaus saapui Suomeen 1800-luvun lopulla, ja huippuaikaa alettiin 1920-luvulla. Piktorialistit edustivat voimakasta kunnianhimoa. Tavoitteena oli saada valokuvataide hyväksytyksi omana taiteellisena ilmaisukeinonaan. Aiemmin kuvaaminen oli toiminut väylänä luonnon tarkkaan kopioimiseen sellaisenaan kuin se todellisuudessa havaittiin. Näin ollen suuntaus toimi valokuvataiteen varsinaisena ponnahduslautana.

Näyttelyn perustana on Suomen valokuvataiteen museon tutkimushanke, ja sen kuratoijina ovat toimineet Max Fritze, Sofia Lahti ja Anni Wallenius.

 ”Aika pitkään piktorialismi on ollut vähän unohduksissa ja sitä ei ole kauheasti arvostettu. Sitä on vähäsen Suomessa tutkittu, mutta näin isoa näyttelyä tai laajaa tutkimushanketta ei ole ennen tehty”, kertoo Wallenius.

 ”Nyt koettiin, että aika on kypsä. Piktorialismi kannattaa ottaa tarkempaan tutkimukseen ja sitä kannattaa esitellä laajemmin yleisölle.

Näyttelytilassa.

Piktorialismi hullaannutti Ateneumissa

Astun sisään näyttelytilaan. Piktorialismin ominaispiirteet erottuvat kaikkialla. Kuvien sankka utuisuus mahdollisti sen, että otoksista saatettiin häivyttää pois halutut yksityiskohdat. Lisäksi kuvia käsiteltiin esimerkiksi värittämällä. Ne matkasivat maailmalla kauniina postikortteina, joiden suosio oli yhtä lailla kukassaan.

Vaikka taiteellinen valokuva esiintyi Helsingin Ateneumissa jo vuonna 1903, piktorialismi on jäänyt loppujen lopuksi vähälle huomiolle. Sikäli erikoista, että Ateneumiin astunut yleisö hullaantui suuntauksesta. Näin tapahtui siitäkin huolimatta, että vuonna 1903 järjestetyssä oli esillä myös esimerkiksi tieteellisiä valokuvia.

Erityisesti viehätystä herättivät autochrome-diakuvat kauniissa värillisyydessään. Itse asiassa nimenomaan näyttelyt toimivat yhtenä piktorialismin kehittymisalustana. Ensimmäisen varsinaisen kotipesänsä suuntaus löysi Amatörfotografklubben i Helsingfors -yhdistyksestä.

Viehätysvoima on yhä tallella

Valokuvien lisäksi esille pääsevät erilaiset piktorialismissa käytetyt tekniikat. Jalopainomenetelmiä käytettäessä syntyi esimerkiksi hopeagelatiinivedoksia.

Piktorialismi tuntuu viehättävän edelleen. Yleisö räpsii kuvia ohikulkiessaan. Se oli toisin piktorialismin kukoistuskautena, jolloin valokuvauksesta saivat huvinsa lähinnä etuoikeutetut ylhäistön miehet. Naiset hyväksyttiin jäseniksi AFK-yhdistykseen vasta vuonna 1918.

Väkeä riittää tosiaan arkipäivänäkin. Vierailemaan tullut Minna Hietaharju kertoo arvostavansa sitä ”monimutkaista käsityötä”, jota piktorialismi aikanaan edusti.

”On todella hienoa, että nyt nämä kuvaajat on nostettu esiin ja he saavat sen arvostuksen, joka heille kuuluu valokuvataiteen kehittäjinä. Olen ollut hämmästynyt siitä, että tätä ei olla tehty aikaisemmin”, hän toteaa.

Minna Hietaharju vierailemassa Kaapelitehtaalla.

Piktorialismi tiesi muutoksia

Piktorialismi kehitti paljon eri valokuvauksen suuntauksia. Maisema- ja muotokuvaus kokivat kenties suurimmat muutokset. Maisemaa ei tarvinnut kuvata enää täysin totuudenmukaisena, vaan kuvaaja pyrki välittämään vangitsemansa maiseman oman tunnekokemuksensa kautta. 

Näin kuvissa esiintyvät asiat ja ilmiöt saattoivat näyttäytyä kirkkaampina tai varjoisampina kuin luonnossa. Liian tarkkaa kuvaa haluttiin välttää. Se tuntui epätotuudenmukaiselta – eihän silmänkään näkökenttä ole koskaan täysin terävä.

Muotokuvauksessa taas tahdottiin tuoda esiin kuvattavan persoonallisuutta. Se oli järisyttävä muutos aikaisempaan muodollisuuteen ja jopa jäykkyyteen.

Kaapelitehtaalla tuodaan kuitenkin esiin myös suuntauksessa vallinnut ristiriita. Se kyllä edusti uutta, aiemmasta poikkeavaa ilmaisutapaa, mutta mukaili voimakkaastikin maalaustaidetta. Modernismin eri suuntausten myötä innostus piktorialismiin heikkeni.

Piktorialismin kukoistusaikana kuvia saatettiin käsitellä hyvinkin voimakkaasti.

Hieno katsaus kuvaamisen alkujuuriin ilahduttaa

Näyttelytilassa kiertely herättää monenlaisia ajatuksia. On onni, että kummalliseen unholaan painettu suuntaus on tuotu jälleen esille. Ikuistamisen lahja välittyy vielä sadan vuoden jälkeenkin. Sekä kuvaajat että katsojat ilahtuvat katsauksesta taidekuvaamisen alkujuuriin.

Piktorialismi – valokuvataiteen synty -näyttely Kaapelitehtaalla 24.4.2022 saakka.