Aki Nummela on täysiverinen juoksun ammattilainen. Hän on juoksualan yrittäjä, juoksuvalmentaja sekä aktiivinen kilpajuoksija. Käytännössä koko elämä lapsesta asti on tullut vietettyä juoksun maailmassa, joten oli loogista, että siitä muovautui aikuisiällä myös ammatti.
– Taisin olla 4-vuotias, kun liityin yleisurheiluseuraan vuonna 1989. Vähitellen sitä alkoi harrastamaan enemmän ja enemmän, ja 14-15 -vuotiaana päätyi sitten siihen, että juuri kestävyysjuoksu on se päälaji, kertoo Aki Nummela, 35.
Jo junnuvuosina Nummela keräsi mestaruuksia kestävyysjuoksusta. Viime vuosina painotus on ollut etenkin maratonin suuntaan, ja vuonna 2016 hän juoksikin maratonin SM-kisoissa kultaa. Suomi-Ruotsi -maaottelunkin vakiokasvoihin kuuluva mies päätyi valmennushommiin jo muutamaa vuotta aiemmin, kun juoksukavereiden kanssa päätettiin perustaa juoksualan yritys.
– Olin opiskellut 4,5 vuotta Yhdysvalloissa stipendillä, kun palasin Suomeen vuonna 2011. Muutaman kaverin kanssa ideoitiin harrastuspohjalta yrityksen perustamista, ja kun meillä oli yleisurheilu- ja kestävyysjuoksutaustaa, lähdettiin ideaa jalostamaan. Kymmenen vuotta sitten oli ensimmäiset juoksukoulut ja homma on laajentunut siitä.
Siitä syntyi juoksukoulu Runner’s High, jossa Nummela toimii päävalmentajana. Valmentamisen Nummela on perinyt äidiltään, joka valmensi tätä tenavasta lähtien, oikeastaan koko elämän.
Pitkät päivät eivät haittaa
Tyypillistä päivää valmennushommassa ei Nummelalla oikeastaan ole, vaan päivät vaihtelevat paljon. Joskus töitä on tullut paiskittua liiankin kanssa.
– Tavallaan on hyvä, että harrastus ja työ ovat samassa paketissa. Päivisin tulee tehtyä yrityksen hommia, silloin suunnitellaan harjoitusohjelmia, tapahtumia, etävalmennuksia ja esimerkiksi tehdään podcastia. Se tässä tavallaan on parasta, että pystyy tekemään niin laajalla skaalalla.
Valmennukset keskittyvät pitkälti iltoihin, koska suuri osa valmennettavista käy kuitenkin normaalissa päivätyössä tai viettävät päivät opiskeluissa. Viidestä eteenpäin illat kuluvatkin usein urheilukentällä tai lenkkipolulla valmennusryhmien kanssa.
– Lisäksi johonkin väliin pitää mahduttaa omatkin treenit. Tavallaan olen koko ajan töissä, mutta myös koko ajan vapaalla. Irtautuminen on aika vaikeaa, mutta sille ei oikein ole tarvettakaan, kun viihtyy niin hyvin. Nykyään omat lapset sentään vähän hillitsevät sitä, ettei joka ilta voi olla valmentamassakaan.
Valmennettavia Nummelalla riittää laidasta laitaan, junioreista aikuisiin ja kovatasoisista kilpaurheilijoista täysiin aloittelijoihin. Juoksussa Nummelalla riittää tietotaitoa jaettavaksi kaikentasoisille urheilijoille. Osa valmennussuhteista on melkein 10 vuotta pitkiä.
– Viime vuosina on ollut Kalevan kisoissakin kilpailijoita, jotka ovat aloittaneet harrastemaratonkoulustamme vuosia sitten. Toisaalta osa valmennettavista on sellaisia, että haluavat vain täsmäiskun valmistautuessaan muutaman kuukauden päässä olevaan juoksutapahtumaan tai vain yhden kerran juoksutekniikkatsekkauksen.
Loppujen lopuksi valmennettavan tasolla ei ole Nummelalle mitään väliä, vaan hän tykkää valmentaa sellaista henkilöä, jolla motivaatio on kohdallaan.
– Parasta on nähdä, kun jengi nauttii.
Valmennettavan ehdoilla
Valmennusuran edetessä Nummelan oma kilpailutausta on kuitenkin ajanut miestä taas enemmän kilpailupuolelle. Valmentajana mies nauttii muun muassa siitä, kun oma valmennettava lopulta pääsee niihin tavoitteisiin tai kisoihin, joihin on tähdännyt.
– Ei voi vielä sanoa, että olisi itsekään ihan vielä lopettelemassa, mutta ei tässä enää ennätyksiä hirveästi parannella. Olen ehkä vähän vältellyt ihan huipputasolle tähtäävien urheilijoiden valmentamista, koska olen kokenut, että se vaatii niin paljon enemmän. Nyt kelkkani on vähän kääntymässä sen suhteen. Kyllä harkitsen tulevaisuudessa ottavani valmennettavia, joilla olisi tavoitteena esimerkiksi arvokisat.
Nummelan oma valmennustyyli on hyvin valmennettavan ehdoilla etenevä. Hän pyrkii ottamaan aina huomioon sen, mistä valmennettava nauttii ja mihin tämä tähtää. Miehen teesien mukaan parasta onkin laatia ohjelma sen mukaan, paljonko esimerkiksi aikaa on käytettävissä harrastukseen lisäämättä stressiä.
– Se on kyllä yllättänyt, kuinka paljon ihan harrastajatkin ovat valmiita satsaamaan hommaan. Enemmän heitä pitää jarrutella, ettei mene se treenaaminen ihan överiksi, Nummela naurahtaa.
– Tässä lajissa on myös se, että joku juoksee kovaa ihan pelkillä lahjoilla ja hyvillä taustoilla, mutta muuten voi olla ihan tyhjä taulu. Siis siinä mielessä, että voi olla kovat juoksuajat, mutta ei ymmärrä juoksusta oikeasti mitään. Voit juosta Cooperin testissäkin melkein 4000 metriä, mutta olla täysi aloittelija. Se on tässä lajissa makeeta.
Murheita ja unelmia
Haastavimmaksi puoleksi valmentamisessa nousee esiin juoksuun kuulumaton osa-alue. Harrastajan muuhun elämään liittyvät jutut tulee usein kerrottua valmentajalle, johon on muodostunut luottamuksellinen suhde. Vakavat sairastumiset tai muut vastaavat normaalielämän kriisit kerrotaan harrastuksen parissa valmentajalle.
– Pahinta ja toisaalta parasta on se, että pitää ja saa olla tukena vaikeina hetkinä, jotka ei liity suoranaisesti juoksuharrastukseen.
Samalla mies nostaa esiin sen, miten aliarvostettua valmentajan työ Suomessa ylipäätään on. Suurimmalle osalle valmentaminen on harrastus, ja työksi tehdään jotain muuta, koska valmentamisella ei oikein pysty elämään, paitsi palloilulajien isommissa sarjoissa.
– Jos Suomessa yrittäisi tätä tehdä pelkästään huippu-urheilijoita varten, niin ei tätä kukaan voisi ammatikseen tehdäkään, en usko.
Nummela haluaa tulevaisuudessakin promota juoksua lajina kokonaisvaltaisesti, eikä halua unohtaa aloittelijoitakaan. Kilpaurheilu kuitenkin vetää puoleensa, ja arvokisoihin tähtäävän urheilijan valmentaminen kiinnostaa. Runner’s High Future -valmennustalli on uusi projekti, jossa 16-23 -vuotiaita nuoria aletaan koulimaan syksyllä 2021. Motivoitunutta porukkaa haalitaan parhaillaan kasaan.
Myös Yhdysvaltoihin palaaminen ja siellä valmentaminen on käynyt mielessä.
– Kyllä se yhä tietynlainen unelma on, että jos ovi aukeaa lähteä takaisin Yhdysvaltoihin ja valmentaa siellä yliopiston juoksujoukkuetta, niin miksei. Se on siellä hyvä ja arvostettu homma.
