Vantaalainen Joni Juujärvi, 36, on löytänyt oman harrastuksensa kuntosalilta. Joni on jo nuoresta iästä lähtien pitänyt liikkumisesta ja uskoo, että vanhemmat serkut ovat syypäitä hänen liikuntainnostukseensa.
“Pienestä pitäen olen tykännyt liikkua ja mulla on vanhempia serkkuja, jotka sitten pienempänä vei kaikenlaisiin peleihin. Sieltä uskoisin, että tämä liikuntainnostus on lähtenyt liikkeelle”, Joni kertoo.
Ensiaskeleet kuntosalille
Kuntosaliharjoittelu itsessään tuli Jonin kuvioihin vasta myöhemmin. Pallopelejä harrastaessa Joni koki, että halusi kehittää nopeutta sekä voimaa, jolloin kyseinen harrastus sai ensi askeleensa hänen elämässään. Kuitenkin vanhemmalla iällä kuntosaliharrastus on tullut suuremmin esille.
“Mulla meni tuo polvi rikki noin kahdeksan vuotta sitten ensimmäisen kerran ja silloin ei pystynyt enää juoksemaan eikä pelaamaan pallopelejä niin kovasti. Sen takia jouduin kääntymään enemmän kuntosalin puoleen.”
Terveys on suurin motivaattori
Joni kertoi myös, että varsinaisia tavoitteita hänellä ei ole, mutta terveys edellä sekä se, että on tyytyväinen omaan itseensä olisi pääasia.
“Terveys on se suurin motivaattori jaksamisen kannalta, jotta pystyy elämään mahdollisimman normaalia elämää mahdollisimman pitkään. Jossakin vaiheessa olin sellaisissa leikkimielisissä painonnostokilpailussakin käynyt, mutta enää sellaisia varsinaisia tavoitteita ei ole.”
Joni kertoi tähän väliin vielä yhden mieleen juolahtaneen tavoitteen, jota pyrkii ylläpitämään.
“Kunhan se penkki pysyy siinä 100 kilossa ja kyykky 200 kilossa, niin olen tyytyväinen”, Joni vitsailee.
“No ei sentään! Tietysti on aina kiva, jos näyttää peilistä hyvältä, niin se on ihan jees. Sellaisia tavoitteita ehkä, että pysyy terveenä ja sitten ehkä mahdollisimman kireänä kun olis.”
Vastoinkäymisiäkin on riittänyt
Jonilla on ollut vastoinkäymisiä polven lisäksi myös hauisjänteen kanssa. Tämä loukkaantuminen ei sattunut kuntosalin puolella, mutta oli kuitenkin liian intensiivisen treenin sekä raskaan työn tekemisen lopputulos.
“Treenasin yhessä vaiheessa tosi paljon ja sitten mulla oli aika raskas työ vielä siihen päälle, niin mun kroppa ei oikein pystynyt palautumaan, niin mulla meni toi hauisjänne. Se repesi, ei onneksi mennyt poikki. Sitten on ollut jotain pieniä loukkaantumisia, mutta ei mitään isompaa ole tullut. Hauisjänne on ollut pahin, et se kesti tosi pitkään ennen kuin palautu ja ei se oikeastaan ole vieläkään kunnolla palautunut.”
Hauisjänteen repeämän takia Jonilla olikin pitkä tie edessä käden kuntouttamisen kanssa. Tämän tyyppiset vaivat voivat viedä useita kuukausia ennen kuin on mahdollista taas treenata normaalisti.
“Olisiko siinä mennyt noin puoli vuotta ennen kuin pystyi aloittamaan treenaamisen kevyesti. Ja se käsi aloitettiin ihan täysin nollasta, koska se meni niin pahasti, ettei sitä pystynyt liikuttamaan ollenkaan. Siitä alkoikin sitten pitkä tie saada tämä käsi normaalikuntoon”, kertoi Joni.
