Poikkeustilanne kärjistää ongelmia. Yksi niistä on Helsingin Jokereiden roikkuminen KHL:ssä. Korona-pandemia on tuonut esiin idän ja lännen kulttuurierot. Siinä, missä Jokerit pistää pelaajansa mahdollisen altistumisen vuoksi karanteeniin, pelaa Neftehimik Niznekamsk normaalisti, vaikka heidän pelaajista muutama on antanut positiivisen näytteen. Miten on mahdollista, että saman sarjan joukkueilla on näin eroavat käytännöt terveyden suhteen? Kauden 2020-2021 avauspeli Minskissä oli karu esimerkki eroista. Jokereille ilmoitettiin pelin peruuntumisesta Valko-Venäjän tilanteen takia. Jokerit jäi Suomeen ja ottelusta merkittiin 5-0 tappio Jokereille. Olisiko tämä mahdollista Liigassa? Ei. Taistelu tuulimyllyjä vastaan on menettänyt mielenkiintoa.
Ensimmäisellä kaudella uutuus viehätti. Legendaarisia seuroja saapui rajan takaa Ilmalaan esittelemään tähtisikermiään. Ilmassa oli kansainvälisyyden tuntua. Mystiset venäläistähdet esittelivät taitojaan ja joukkueet erilaista pelityyliä, johon Suomessa ei oltu totuttu. Oli hieno nähdä, kuinka Jokerit pärjää esimerkiksi Pietarin SKA:ta tai Moskovan CSKA:ta vastaan. Jopa Kiinan rajalta matkannut Amur Habarovsk kiinnosti sen eksotiikan vuoksi. Hartwall Areenalla yleisöä villitsi Linus Omarkin, Steve Mosesin ja Petr Koukalin muodostama LOKOMO kentällinen, joka dominoi koko KHL:n mittakaavassa. Jokerit pystyi kokoamaan joukkueen, jota ei olisi ilman Venäjälle siirtymistä seuranneen taloudellisen turvan myötä mahdollista koota. Jokerit pärjäsi ja ihmiset eivät olleet kyllästyneitä esimerkiksi venäläisten tuomareiden kotiinpäin vetämiseen. Kuulostaa selittelyltä, mutta Jokerit kärsi siitä selkeästi. Yksi motiivi siirtymiseen oli mestaruuden voittaminen, mutta viime kausina se ei ole ollut edes realistinen. Niin kuin moni muukin ilmiö, uutuuden viehätys menettää otettaan ajallaan.
En ole sitä mieltä, että Jokereiden KHL-siirto oli pahasta. Se oli piristävä hyppy tuntemattomaan. Asia, jonka Jokerit pystyi selvittämään vain kokeilemalla. Se oli keino saada nyt jo takaisin NHL:ään siirtyneet Alexander Radulov ja Ilja Kovalchuk tuomaan viihdettä kansallemme harmaaseen marraskuiseen tiistai-iltaan. Vuonna 2020 kuitenkin väitän, että Jokereiden kohtaamiset HIFK:ta vastaan herättäisivät enemmän tunteita kuin kohtaamiset Venäjän suurseuroja vastaan. Tunteista ja intohimosta urheiluviihteessä on kyse. Myös venäläisten pelaajien liikenne kohti Pohjois-Amerikkaa on lisääntynyt. Se tarkoittaa sitä, että Venäjän kotimaiset huippupelaajat löytävät itsensä yhä useammin rapakon takaa. Tämä taas vie KHL:stä pois absoluuttisella huipulla olevat yksilöt, joista viihde ja kiinnostus nimenomaan syntyvät.
Viasatin jääkiekkoselostaja Antti Mäkinen on lähetyksessä todennut politiikasta kyselleille faneille että: – En näe politiikkaa, näen urheilua. Itse esimerkiksi ensimmäisiä Jokereiden KHL-pudotuspelejä seuratessanien ajatellut politiikkaa ollenkaan. Näin vain kaksi huippujoukkuetta kaukalossa taistelemassa toisiaan vastaan. Montaa kuluttajaa Venäjän poliittiset asiat kuitenkin hiertävät. Tämä syö kiinnostusta. Mutta vaikka kiinnostus laskee, Jokereihin pumpattavan rahan määrä ei. Rahasalkku on Jokereilla pohjaton. Emme voi äänestää jaloillamme, koska lipputulojen vähyys ei vaikuta Jokereiden talouteen. Isot herrat tekevät päätökset. He, joilla on rahaa ja valtaa. Voimme vain hyväksyä tilanteen tai olla seuraamatta.
Jos Jokerit tulisi takaisin Liigaan, se olisi kaivattu piristysruiske sarjalle ja sen faneille. Uskoisin sen olevan myös piristys Jokereiden faneille. Selkkaukset jääkiekon ympärillä vähenisivät ja kaikkien olisi helpompi keskittyä pääasiaan, eli urheiluun. Jokereiden KHL-retki on merkittävä asia suomalaisessa jääkiekko historiassa, mutta nyt se on nähty.
Ilmari Karhapää
Kuva: KHL-mestaruus on jäänyt Jokereiden kohdalla haaveeksi.
