Aino Ahola työnsä ääressä. (KUVA: Kaisa Vehkalahti)

“Mukavaa päivänjatkoa”, huikkaa Kallion Neljännen linjan Lidl-myymälän kassatyöntekijä Aino Ahola asiakkaan perään, kerta toisensa jälkeen. Juuri 20 vuotta täyttänyt Ahola kertoo työskennelleensä Lidlissä kohta puolitoista vuotta.

Pohjanmaalta kotoisin oleva Ahola aloitti Lidl-uransa Sörnäisten myymälässä, mutta vaihtoi Neljännelle linjalle syksyllä 2017, uuden myymälän avautuessa.

Ahola kuvailee perustyöpäiviään aika kassapainotteisiksi. Hän kuitenkin nauttii erilaisista asiakaskohtaamisista, eikä yksikään työpäivä ole ollut vielä samanlainen.

“On mahtavaa, että asiakaskuntaan kuuluu niin erilaisia ihmisiä, aina lähinurkan juopottelijasta Tarja Haloseen asti. Skaala on niin laaja.”

Kysyttäessä työn parhaasta puolesta, vastaa Ahola empimättä työkaverit.  Työtä tehdessä heistä on muotoutunut paras mahdollinen tiimi ja he näkevät toisiaan myös paljon työn ulkopuolella. Hyvä työyhteisö on Aholalle tärkeä.

“Läppä lentää ja se näkyy työnteossa niin, että kaikilla on hyvä olla!”

Kaupan kassallakin istuu vain työtään tekevä ihminen

Vuorotyö ja epäsäännölliset vapaapäivät eivät onneksi tuota yksin asuvalle Aholalle ongelmia. Töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Työpäivien pituudet myös vaihtelevat kahdesta tunnista yli kymmenen tunnin vuoroihin. Joskus myös vapaapäivän koittaessa saatetaan soittaa töihin.

Epäkohteliaat ja huonosti käyttäytyvät ihmiset Ahola, hetken mietittyään, mainitsee työn huonoimmaksi puoleksi. Ruokaostoksilla on jokaisen vain käytävä, oli sitten ollut minkälainen päivä tahansa. Hän haluaa kuitenkin muistuttaa, että kaupan kassallakin istuu vain työtään tekevä oikea ihminen.

“Kerran Sörnäisten myymälässä eräs humalainen mies alkoi heittelemään muita asiakkaita ja minua kolikoilla, koska en voinut myydä hänelle alkoholia”, Ahola muistelee.
“Onneksi se tilanne meni kuitenkin nopeasti ohi.”

Ennen työvuoron alkua Ahola nauttii kupin kahvia. (KUVA: Kaisa Vehkalahti)

”Tässä työssä näkee koko elämän kirjon”

Myyjän työssä tarvitaankin huumorintajua ja erityisesti pitkää pinnaa. Myös omat henkilökohtaiset huolet ja murheet olisi hyvä jättää työpaikan ulkopuolelle. Tässä Ahola myöntää tarvitsevansa vielä harjoitusta.

Tulevaisuudessa Ahola haluaisi lähteä opiskelemaan teatterialaa. Myyjänä työskentelyä voisi hyvin jatkaa vielä iltaisin ja viikonloppuisin, opiskelujen ohessa.

Aino Ahola ihmettelee, miksi myyjän työtä pidetään usein viimeisenä ja alempiarvoisena ammattivaihtoehtona.

“Mielestäni jokaisen tulisi kokeilla tätä työtä kerran elämässä. Tässä työssä näkee koko elämän kirjon”, Ahola naurahtaa lopuksi.

 

Kaisa Vehkalahti