Salibandyliiga teki viime vuonna brändiuudistuksen vaihtamalla logoaan ja ulkoasuaan. Samassa rytäkässä tapahtui paljon kohua herättänyt nimen vaihdos. Salibandyliiga olisi jatkossa F-liiga. F-liigan tarkoitus on yhdistää miesten ja naisten salibandyliigat samaan organisaatioon ja saman brändin alle. Samaan aikaan, kun pakasta vedetty brändin logo kiiltää uutuuttaan ja kauniit PowerPoint-esitykset vievät naissalibandya huipulle, puhuvat tapahtumat toista kieltä.
Brändityöryhmä asetti tavoitteekseen olla arvokkain ja kovin liiga salibandyn puolella vuonna 2028 (MTV). Ajatus on kaunis ja miesten F-liigassa tavoitteen mukaiseen kehitykseen on helppo uskoa. Naisten liigan kehityskäyrästä olen hieman huolissani.
Naisten sarjan tason nostaminen lähemmäs kansainvälistä tasoa on ollut heikon MM-kisamenestyksen vuoksi viime vuosina tapetilla. Hopeinen väri on tullut jo turhankin tutuksi. MM-kisahistoriaa tarkastellessa tilastot kertovat karua faktaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana naapurimaa Ruotsi on voittanut jokaisen kohtaamisen.
F-liigan logossa oleva muuttohaukka on oikein osuva kuvaamaan naisten liigaa. Kuluvalle kaudelle siirtyi ennätysmäärä suomalaisia pelaajia ulkomaisiin liigoihin pelaamaan. Miksi näin? Brändin tulevaisuus muodostuu pelaajien, seurojen ja pelien kautta. Kuinka käy brändin, kun liigaa kehittävät pelaajat lähtevät ulkomaille?
Pelaajilta kysyttäessä salibandyn saralle asetetuista tavoitteista vastaus on usein yksimielinen. Monen unelmana on päästä ulkomaille pelaamaan ja kantaa maajoukkueen pelipaitaa.
Näitä kahta tavoitetta pohtiessa herää paljon kysymyksiä. Mitä ulkomailla tehdään toisin? Onko ulkomailla mahdollisuus saada pelaamisesta palkkaa? Haluavatko kaikki kilpaurheilijat nähdä maailmaa ja avartaa maailmankuvaansa? Voiko maajoukkueeseen ponnistaa F-liigasta?
Arvioitaessa brändin tavoitetta miesten ja naisten liigan yhtenäistämisestä täytyy ottaa näkökulmaa miesten liigasta ja maajoukkueesta. Miesten MM-kisoista kultaa on kannettu kotiin vuosina 2010, 2016 ja 2018. Huomioitavaa on se, että viimeisimmästä leiriryhmästä ainoastaan kaksi pelaajaa tuli ulkomaisista liigoista.
Suuri kysymys siis kuuluu, minkälaisilla keinoilla F-liigasta saataisiin arvostettu, tasokas ja kiinnostava liiga? Lajille suuri harppaus olisi se, että naispelaajat ja taustalla vaikuttavat toimijat kykenisivät allekirjoittamaan edellä mainitut asiat.
Ina Leminen
Kannen kuva: Rolandhino1
