Jazzmuusikko Verneri Pohjola: “Haluaisin, että ihmiset saisivat mahdollisuuden kuulla musiikkia, mikä ois heille yllättävää. Tämä voisi jopa parantaa heidän elämänlaatuaan ja avartaa maailmaa.” 

Espoon jazzfestivaaleilla kvartettinsa kanssa esiintyvä trumpetisti Verneri Pohjola kantaa ylpeydellä jazzmuusikon titteliään.

Millaisilla tunnelmilla lähdet perjantain keikalle?

“Tottakai tosi hyvillä, vielä kun on kaksi konserttimahdollisuuttakin. Oman bändin keikkoja      olen kaivannut tosi paljon, kun koronan takia niitä ei paljon ollut. Siksi on kiva päästä soittamaan Tapiola-saliin.”

April Jazzin siirryttyä keväältä syksylle Pohjolalle on kertynyt enemmän töitä kuin normaalitilanteessa. 

“Joutuu vähän puristaa, että selviää kaikesta, mutta kun on odottanut niin paljon, että pääsee keikoille, niin kyllä jaksaa vastata haasteeseen niin sanotusti.”

Pohjolalla on takana kaksi albumia, Animal Image (2018) ja Pekka (2017). Näissä albumeissa Pohjola on miettinyt biisikohtaisesti levyn soundia, kun taas vuonna 2020 julkaistulla levyllä The Dead Don’t Dream ylitsekantavana ideana on elektronisen musiikin liittäminen luontevaksi osaksi akustista musiikkia.

“Levyllä on selkeä kolmen ajatuksen kokoava yhteisidea. Halusin tuoda levyn soundiin vapautta, mitä minulla on kertynyt Mika Kallion kanssa duona soittaessa. Musaa tehdessä tulee semmoinen virtaava tunne, ja sen draaman voi ikään kuin luoda siinä hetkessä, yhdistäen sen sävellyksiini.”

“Elektroninen musiikki päätettiin lisätä levylle, että saisi sen sähköisen maailman vahvuutta siihen musiikkiin. Näin äänenväri on yhtäkkiä paljon monimuotoisempi. Olennaista ei ole se, ettei tiedä, mistä soittimesta mikäkin ääni tulee, tavoitteena on että voi tutkiskella sitä, minkälaisia maisemia sitä kautta pystyy löytämään.”

Pitäiskö jazzmusiikkia tuoda enemmän esille esimerkiksi radiossa?

“Ehdottomasti pitäisi! Ymmärrän, että se on taloudellisesti kannattavampaa, että pitää soittaa sitä, mitä kansa haluaa kuulla, mutta se on mielestäni tosi köyhää ja lyhytnäköstä sillä tavalla. Jollain tavalla se, että kaikki tulee samasta muotista, niin eihän ihmiset suostu elämään sillä tavalla muidenkaan asioiden kanssa, niin sama pitäisi olla musiikinkin kanssa.”

“Tässäkin maassa tehdään niin älyttömän hienoa musaa paljon, että yleisö ansaitsisi kuulla sitä musiikkia. Musta on hassua, että nuorisokulttuuriin liittyy vahvasti yhteenkuuluvuuden tunne, että kaikki kuuntelee samaa musaa. Tämä liitetään myös aikuisiinkin. Ikään kuin aikuiset ihmiset eivät olisi monipuolisia yksilöitä, jotka kaipaavat paljon erilaista sisältöä elämäänsä. Musta se johtaa semmoseen ihmisen aliarviointiin. Vaikka ylpeästi jazzmuusikon titteliäni kannan, kuuntelen tosi laajasti ja haluan tehdä myös tosi laajasti erityyppistä musaa. Tällä hetkellä ilmaisukanavani on jazz, koska sitä on helppo ihmisten ymmärtää.”