Taas on sen aika. Suuri jalkapalloyleisö odottaa kieli pitkällä maaliskuussa alkavia MM-karsintoja. Myös Suomi aloittaa karsintaurakkansa kotikentällä Bosnia-Hertsegovinaa vastaan 24.3. pelattavassa ottelussa.
Olen koko lyhyen ikäni ollut intohimoinen jalkapallon seuraaja. Aina, kun Suomen parhaat pelaajat pukevat maajoukkuepaidat ylleen ja ottelu on valmiina alkamaan, tunnen, kuinka adrenaliini valtaa kehoni ja sydän alkaa lyödä kiivaasti.
Toivotan vilpittömästi Huuhkajille onnea ja menestystä tuleviin koitoksiin. Vielä enemmän toivon kuitenkin, että maailmassamme pyrittäisiin kulkemaan kohti tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Yhdysvalloissa 2020 alkanut Black lives matter -kampanja oli iso steppi oikeaan suuntaan. Qatarissa 2022 järjestettävät MM-kisat sen sijaan osoittavat suurta välinpitämättömyyttä koko jalkapalloyhteisöltä.
Sillä hetkellä, kun kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA myönsi Qatarille oikeudet toimia tapahtuman isäntämaana, polkaistiin valmistautuminen käyntiin. Samalla polkaistiin myös ihmisoikeuksia kuusi jalkaa syvemmälle multaan. Yli 6500 ihmistä on menettänyt henkensä toimiessaan orjina ja stadiontyöläisinä paikallisten öljykuninkaiden käskytyksestä. Naisten ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet Qatarissa ovat kuin suoraan keskiajalta.
Miten tämä voi olla mahdollista ja miksi kukaan ei puutu asiaan? Niin kauan kuin tuo
kuolemanrangaistuksia langettava valtio jakelee pohjattomista lompakoistaan almuja korruptoituneille FIFAn pomoille, ei mikään tule muuttumaan. Jonkun muun on otettava vastuu.
Teemu Pukki on juuri nyt kansainvälisesti Suomen menestynein ja juhlituin jalkapalloilija. Pukki teki EM-karsinnoissa tärkeitä maaleja illasta toiseen ja venyi kentällä uskomattomiin suorituksiin. Suurimpana sankarina pidän kuitenkin Riku Riskiä. Vaikka 31-vuotias HJK-hyökkääjä ei todellakaan ole pelillisesti valmentajan ensimmäinen valinta maajoukkuepaitaan, Riskillä oli kulkusia jättäytyä pois koneesta, joka lennätti huuhkajat Qatariin harjoitusleirille.
-Syynä päätökseeni olivat eettiset syyt ja arvot, joiden mukaan halusin toimia ja pitää niistä kiinni. Mielestäni se on tärkeätä, Riski kertoi Helsingin Sanomille.
Myös Norjassa suurten seurajoukkueiden kannattajayhdistykset ovat ryhtyneet protestoimaan tulevia kisoja. Kuinka pitkään kymmenet kehittyneet demokraattiset maat voivat kohautella olkiaan ja hyväksyä pallon potkimisen Lähi-Idän helteissä, jos sen kustannuksella sorretaan karkeasti ihmisoikeuksia?
Nyt on aika herätä. Toivon tekoja jokaiselta harrastajalta, liitolta, seurajoukkeelta, pelaajalta ja kaikilta, joita aihe koskettaa. Yksin kukaan ei urotekoihin pysty, mutta suuressa joukossa on voimaa. Riku Riski tarvitsee rinnalleen rohkeita tekijöitä. Nyt, jos koskaan tarvitaan suunnannäyttäjiä. Jos näiden kisojen annetaan toteutua, ne tulevat jäämään historiaan jalkapallon suurimpana häpeäpilkkuna koskaan.
Ahti Peltonen
