Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Tshekin välillä pelattavien Jääkiekon Euro Hockey Tour -turnausten kiinnostus on lopahtanut vuosien saatossa erittäin alhaiseksi. Turnauksia pelataan vuodessa neljä, joka on mielestäni aivan liikaa, kun katsotaan esimerkiksi turnausten pelillistä sekä viihteellistä arvoa. Vielä kymmenen vuotta sitten oli kohokohta kokoontua yhdessä perheen kanssa seuraamaan perinteistä isänpäivänä pelattavaa EHT-ottelua Suomen ja Ruotsin välillä. Noista hienoista ajoista on jo kulunut ikuisuus, tai siltä se ainakin tuntuu, jos katsotaan turnausten tarjoamaa antia tänä päivänä. Mikä on siis mennyt vikaan siinä, että EHT-turnaukset eivät enää kiinnosta?
Jääkiekon EHT-Turnauksia on järjestetty jo kaudesta 1996-97 lähtien, joten otteluita on tullut pelattua jo jonkin verran. On todettava ja myönnettävä, että EHT-turnaukset ovat olleet joskus myös viihdyttäviä ja tapahtumarikkaita, mutta jotain silti kertoo se, että parhaiten itselleni on jäänyt mieleen Suomen ja Venäjän välillä käyty ottelu vuonna 2011. Itse ottelun kulusta en muista juuri mitään, mutta ottelun loppuhetkillä tapahtunut venäläisen jättiläisen Jevgeni Artjuhinin järjetön takominen, jonka joutuivat kokemaan Suomen joukkueen pelaajat. Miten on mahdollista, että EHT-ottelut, joiden pitäisi olla kansainvälisiä huippuotteluita neljän Euroopan huippumaan välillä, ovat näennäistä vääntämistä, joista päällimmäisenä jäävät mieleen vain nyrkkihippaset? Otteluista on kadonnut panos ja tänä päivänä turnauksen suurin tarkoitus onkin vain ajaa uusia pelaajia maajoukkuetasolle. Pelaajia testaillaan ja samalla katsotaan, ketkä ovat valmiita maajoukkueotteluihin. Tällä hetkellä kynnys siihen, että pelaajia kutsutaan maajoukkuetason pelaajiksi on todella pieni, sillä uusia pelaajia ajetaan jatkuvasti sisään maajoukkuepeleihin.
Toki mielestäni on tärkeää antaa uusille ja etenkin nuorille pelaajille kokemuksia miesten A-maajoukkueen mukana, ja nämä ottelut ovatkin heille varmasti isoja juttuja. Kääntöpuolena on se, että moni joukkue saattaa menettää turnausten ajaksi tukun huippupelaajia ja tämä väistämättä vaikuttaa myös niiden joukkueiden esityksiin, joilta pelaajia kutsutaan turnauksiin. Silti sitä tulee usein mietittyä, voiko EHT-otteluita pitää suurena harppauksena miesten tasolle, niin karmean tasoiselta on moni ottelu lähivuosina näyttänyt.
Tällä hetkellä kiinnostavin turnaus on ehdottomasti aina kevään viimeinen turnaus, joka yleisesti ottaen pelataan aina Tsekeissä. Kiinnostavuuteni turnausta kohtaan osittain johtuu siitä, että voi vihdoin huokaista helpotuksesta tietäen turnausten olevan ohi tältä kaudelta. Toisaalta viimeinen turnaus on aina viimeinen mahdollisuus tarkastella viimeisiä valintoja tuleviin MM-kisoihin, joten turnaus tulee omalta osalta sen takia aina katsottua.
Kaiken kukkuraksi päätös, että EHT-turnauksia pelataan myös näin korona-aikana tuntuu aivan absurdilta. Miksi vaarantaa pelaajat viheliäiselle taudille merkityksettömien otteluiden takia? Ainoa asia, mistä tämän vuoden Ruotsin EHT-Turnaus muistetaan, on tukku koronatartuntoja turnauksen jälkeen, joita todettiin muun muassa Suomen ja Tshekin joukkueissa. Toinen ehdoton kohokohta tämän vuoden turnauksissa oli Venäjän nuorisomaajoukkueen dominointi miehiä vastaan. Nyt turnausformaatin on syytä miettiä, mikä on mennyt hyvin vai onko mikään. Mikä on se suunta, mihin EHT-turnausformaattia halutaan viedä. Panostetaanko enemmän Skodan automainontaan vai otteluiden pelitason parantamiseen?
Kansikuva:(KUVA:flickr)
