Alkavalla kaudella Terry And kiekkoilee Helsingin IFK:ssa. 22-vuotias laitahyökkääjä pelaa ensimmäisiä vuosiaan ammattilaisena ja hinkuu urallaan eteenpäin. Miten nuori kiekkoilija on jaksanut vaikeuksista huolimatta puskea itsensä ammattilaiseksi?
Terry And aloitti kiekkoilun Etelä-Vantaan Urheilijoissa vuotta vanhempien joukkueessa, sillä hänen ikäistensä joukkuetta ei ollut vielä perustettu. Muutaman vuoden jälkeen And siirtyi EVU:ssa omalle ikätasolleen, josta matka jatkui Espoon kautta Helsingin Jokereiden junioreihin. Jokereista mies siirtyi Yhdysvaltoihin USPHL-sarjaan, New Hampshiren Monarchs-joukkueeseen.
– Yhdysvalloissa minulla oli kaksi rikkonaista kautta. Ensimmäisellä kaudella selästä löytyi rasitusmurtuma, ja toisella kaudella sain pahan aivotärähdyksen. Hyvä fiilis on kuitenkin jäänyt reissusta. Sain paljon uusia kavereita ja opin eri kulttuurista. Ennen kaikkea minulla oli hauskaa, And kertoo.
Suomeen takaisin tultuaan And pääsi Kiekko-Vantaan mukaan ja pelaamaan ensimmäistä kauttaan A-junioreiden SM-sarjaa. Joukkueesta ei kuitenkaan auennut sopivaa roolia, ja hän jatkoi kauden loppuun Karhu-Kissojen nuorissa.
– Se oli kolmas rikkonainen kauteni putkeen. Oli ylikuntoa ja muutenkin haastava vuosi, kun koulu vaihtui ja seurat vaihtuivat. Kokonaisuudessaan pysäyttävä ja tunteikas vuosi. Paljon ehti tapahtua, ja olin vielä niin nuorikin, 17-vuotias. En pystynyt käsittelemään kaikkia vuoden tapahtumia lyhyen ajan sisällä, Terry kertoo.
Vaikeiden kausien jälkeen And lähti Karhu-Kissojen entisen valmennuspäällikön Jari Korpisalon matkaan Porin Ässiin, ja tryout-viikon jälkeen Terry sai paikan A-nuorten joukkueesta.
– Porissa alkukaudella sairastelin paljon. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että talossa, jossa asuin, oli ollut hometta. Kokonaisuutena kausi oli kuitenkin hyvä, ja voitimme SM-hopeaa. Se oli hieno saavutus, And summaa kautta.
Helsingissä kiinnostuttiin Terryn pelitaidoista.
– HIFK:n A-nuorten eli Kollien valmentaja Kari Kalto näki minussa potentiaalia. Näin mahdollisuuden päästä Kolleihin ja takaisin pääkaupunkiseudulle pelaamaan. Soitin Karille ja sain paikan joukkueesta.
And pelasi Kolleissa yhteensä kaksi kautta. Jälkimmäisellä kaudella hän toimi joukkueen kapteenina, sai ansioluetteloonsa ensimmäiset SM-liigaottelut sekä liigamaalit.
Ensikosketus ammattilaisuraan
Kahden Helsingissä vietetyn kauden jälkeen And sai paljon itsevarmuutta sekä solmi sopimuksen HIFK:n kanssa. Ensimmäisen sopimuskauden Terry aloitti kuitenkin sarjatasoa alempaa pelaten Joensuun Jokipojissa mestistä. Kausi loppui ennenaikaisesti koronapandemian takia.
– Kausi meni erittäin hyvin, niin kauan kuin sitä kesti. Olimme kolmanneksi paras joukkue runkosarjan päättyessä. Kovasti jäi hampaankoloon, ettemme ehtineet pelata playoff-pelejä. Meillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet menestyä, And harmittelee.
And kertoo Joensuun komennuksen kasvattaneen häntä.
-Sen kauden aikana otin ison harppauksen kehityksessäni. Ehkä suurin harppaus tähänastisella urallani, Terry kertoo.
Nyt And on saapunut takaisin Helsinkiin ja HIFK:hon. Kesän harjoitukset And teki pitkälti yksin. Joukkueen fysiikkavalmentaja lähetti pelaajille harjoitusohjelmat sähköpostitse, ja vasta harjoituspelien kynnyksellä joukkue alkoi treenaamaan yhdessä.
Andillä on takana syksyltä neljä täyspitkää harjoitusottelua sekä muutama lyhyempi peli. Hän lähtee toiseen kauteensa ammattilaispelaajana koronasta riippumatta luottavaisin mielin.
– Varmasti joitakin takapakkeja kauden aikana tulee, mutta uskon kaiken menevän hyvin. Tärkeintä on, että pelaajat ja katsojat voivat tulla turvallisin mielin hallille, Terry linjaa.
“Laskin kaiken jääkiekon varaan”
And on aina tiennyt haluavansa jääkiekkoilijaksi. Hänellä on kansainvälisen lukion todistus, High school diploma, jonka hän on suorittanut osittain vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa New Hampshiren osavaltiossa ja loppuosan vaihto-oppilasvuoden jälkeen Helsingin kansainvälisessä yhteiskoulussa. Koulu ei ole erityisemmin kiinnostanut Andia.
– Laskin kaiken jääkiekon varaan. Se on varmasti vienyt minut pitkälle, kun olen saanut keskittyä vain jääkiekkoon, And toteaa.
Nuori kiekkoilija on aina nauttinut lajin hauskuudesta ja jännityksestä. Kuitenkin tärkein syy jääkiekkoharrastuksen aloittamiseen ja lajin parissa pysymiseen on ollut oma isä.
– Isä on esikuvani. Hän on myös pelannut jääkiekkoa. Olen aina katsonut, miten isä toimii, ja tehnyt kaiken perässä, Terry kertoo.
Unelmana saavuttaa omat rajat
– Suurin unelmani on tulla niin hyväksi pelaajaksi kuin vain voin ja saavuttaa omat rajani jääkiekkoilijana. Varmasti jokaisella jääkiekkoilijalla on unelmana NHL, mutta minulle myös muut isot sarjat ovat unelmia. Haluan kehittyä ja nousta pikkuhiljaa sarjatasoja korkeammalle, And kertoo.
Välitavoitteikseen And nimeää SM-kullan sekä muut isot sarjat, kuten SHL ja KHL.
– Aina lähdetään kausi kerrallaan. Tällä kaudella tavoitteenani on olla Liigan kokoonpanossa 30 pelissä, ja seuraavana vuonna lähden tavoittelemaan täyttä 60 pelin kautta. Muutaman hyvän ja ehjän Liiga-kauden jälkeen on hyvä lähteä rakentamaan uraa, Terry suunnittelee.
“En luovuta ikinä”
Positiivisen elämänasenteen omaava And kertoo työnsä parhaiksi puoliksi onnistumisen kokemukset sekä oman kehityksensä seuraamisen.
– Fiilikset, joita hallilta saa, ovat parasta tässä ammatissa. Onnistumisen kokemukset ja yhdessä tekeminen tuottavat iloa. Olen pelannut jääkiekkoa pitkään, joten on palkitsevaa huomata oma kehitys. Kovalla työllä olen itseni tänne asti saanut. Tuskin kukaan uskoi, että minä pötkin jääkiekkoilijana näin pitkälle, And pohtii.
Mikä on sinun paras ominaisuutesi?
-Periksiantamattomuus. Siinä olen paras. Aina olen jaksanut tehdä töitä enkä luovuta ikinä.
