Riihimäen Kiekko-Nikkareiden junioreiden treeneissä välittyvät lasten ilo ja innostus.
Kuhina ja innostus tuntuvat jäähallin tunnelmassa. Huutelua ja varusteiden kopinaa kuuluu kaikkialta. Pukukoppikäytävällä vilisee ihmisiä pienistä lapsista teineihin ja nuoriin aikuisiin. Vanhemmat tuovat lapsiaan treeneihin ja pukevat heidät valmiiksi. Seuraan Kiekko-Nikkareiden kuusi- ja seitsemänvuotiaiden lasten harjoituksia.
Kiekko-Nikkarit perustettiin vuonna 1982
Nikkarit on juniorijääkiekkoseura, joka on perustettu Riihimäellä vuonna 1982. Alkuvuosina seuratoimintaa vedettiin luonnonjäällä, mutta vuonna 1987 siirryttiin tekojäälle. Jäähalliin päästiin vuonna 1991. Nikkarit on toiminut usean kansainvälisen jääkiekkotapahtuman järjestäjänä.
Lapsia valmennetaan joukkueen sisällä pienryhmissä
Isossa ryhmässä on monta valmentajaa, joista yksi on vastuuvalmentaja. Lapset jaotellaan pieniin ryhmiin, joissa he harjoittelevat erilaisia taitoja. Juniorit opettelevat taitojaan varovasti, sillä he ovat vielä pieniä. Pääasia, että tekeminen on hauskaa ja oppiminen tapahtuu lasten ehdoilla. Lapsen ikä ja taidot huomioidaan koko treenien ajan.
– Iskä me voitettiin meidän ottelu neljä – yksi, ja mä tein meidän joukkueen kaikki neljä maalia, kuuluu huuto pukukopista treenien päätyttyä.
Lasten ilo on paras ilo
Nämä pienet juniorit ja heidän välitön ilonsa ja hymynsä siitä, kuinka kivaa treeneissä on ollut, tarttuu minuunkin. On ihanaa seurata, kun lapset saavat tehdä sitä, mitä eniten rakastavat ja vielä hyvässä seurassa. Haluaisin, että joskus tulevaisuudessa oma lapseni saisi harrastaa juuri sitä, mitä haluaa. Tämän ilon katselusta ei voi tulla pahalle tuulelle.
– Viikossa meillä menee tähän harrastukseen noin viisi tuntia ja siihen vielä viikonlopun pelireissut päälle, erään lapsen isä Henry Vänttilä kertoo.
Riihimäellä koetaan, että jääkiekon harrastusmaksut eivät ole liian kalliit. Suomessa harrastusmaksut vaihtelevat alueittain.
– Koen, että lapsen taso ja ikä on huomioitu hyvin treeneissä, Henry sanoo.
Lapset ovat monesti kavereita keskenään ja käyvät samaa koulua. Se tulee selväksi, että luistelu ja kaverit ovat tässä harrastuksessa parasta.
– Tämä on aina mukavaa, ja luistelu on parasta, Henryn lapsi Lukas sanoo.
– Minusta tulee NHL-tähti, Lukas tarkentaa.
Valmentajan toive on toteutunut, kun lapsi hymyilee
Valmentaja Petri Koukkula on tullut jääkiekon pariin omien lastensa kautta. Varsinaista palkkaa tästä ei saa, ja pääsääntöisesti tätä hän tekee oman ilon takia, mutta pieni muodollinen korvaus hänelle maksetaan. Huippuja ja tulevaisuuden tähtiä hän ei näe vielä näissä junioreissa. Ne taidot nähdään vasta paljon myöhemmin.
– Se, että näen, kun lapset kävelevät päät märkinä ja hymyilevät, kun he lähtevät kotiin, on ylivoimaisesti parasta tässä, Koukkula toteaa hymyillen.
