Introverttejä kuvaillaan usein rauhalliseksi, eikä tämä kuvaus usein olekaan väärässä. (KUVA: piqsels.com)

Kun muistamme meidän kaikkien erilaisuuksien olevan rikkauksia, myös introverttien parhaat puolet saadaan kukkimaan, ja heidän todelliset voimavarat valjastettua käyttöön.

“Hiljainen. Vetäytyvä. Ujo. Itsekäs tuppisuu. Taivaanrannan maalari”. 

 

Introvertit kuulevat varmasti lukemattomia kuvailuja itsestään ja muista kaltaisistaan. Monesti nämä kuvailut ovat kuitenkin vain ulkopuolisten antamia nopeita kuvaelmia, pintaraapaisuja. Pelkkiä mututuntumia, jotka eivät kuitenkaan kerro koko totuutta siitä mitä pinnan alla tapahtuu kun introvertti tekee sitä millä hän lataa akkujaan; hakee oman rauhan tuomaa tyyneyttä ja selkeyttä asioihin.

 

Olen itsekin lapsuudessani viettänyt paljon aikaa ihmettelemällä kuinka isoveljeni pystyi niin rempseästi olemaan hyvää pataa kaikkien kanssa. Aihe kuin aihe, hän omasi jo silloin valtavan määrän tietoa, ja pystyi käyttämään sitä keskustelujen kannattelussa hyväkseen.

Luulin jopa, että olen vain veljeäni ujompi, koska tiesin yleissivistykseni olevan kohtuullisen hyvällä tasolla, enkä täten ollut asioista tietämätön. Dynamiikka lapsuudessamme vain oli se, että veljeni oli tilan ottava hassuttelija, kun taas minä olin se hiljaisempi ja rauhallisempi.

Missä siis vika?

 

Introverttien onneksi elämme ajassa, jossa tämä ominaisuus ihmisessä tunnistetaan, ja se voidaan jopa nähdä rikkautena. Myös perisuomalainen tapa kommunikoida, tai joissain määrin jopa sen puute, tukee introverttejä ja heidän tapaansa tutkailla ympäröivää maailmaa tavalla, joka ei kuluta heidän energiatasojaan loppuun.

Toisaalta introvertit solmivat todella syviä ystävyyssuhteita, jossa kommunikointi toisen kanssa saattaakin olla se mistä introvertti saa voimavaransa jälleen täyteen.

Eikä introverttiyttä pidä sekoittaa ujouteen tai sulkeutuneisuuteen. Ovathan introvertit avoimia ja keskustelevaisia ihmisiä muiden seurassa, kun he niin haluavat ja kaikilta resursseiltaan siihen kykenevät.

 

Niin introvertit kuin ekstrovertit kaipaavat ihmiskontakteja elämäänsä. Toinen näistä vain kaipaa ihmiskontaktien jälkeen eräänlaista mielen uudelleenkäynnistämistä siirtymällä omaan tilaan ja ajatuksiinsa, eikä ole täysin tavatonta törmätä kirjaan tai musiikkiin uppoutunutta introverttiä sulkemassa muuta maailmaa hetkeksi ulos ajatuksistaan. Se on vain tapa pilkkoa päivän aikana koettua ja nähtyä informaatiotulvaa, ja tämä prosessi itsessään toimii monesti introverttien akkujen lataamisena sekä valmistautumisena uusiin ihmiskontakteihin.

 

Ekstroverttien saadessa parhaimmat nousunsa muiden seurasta, introvertti havainnoi ihmisten puhetta ja tekoja usealla aistilla. Havainnointikykyä löytyy kyllä molemmilta, mutta introvertit pystyvät, elleivät jopa halua, toimia yksin; vapauttaahan se muiden mielipiteistä, ja tällainen itsenäisyys lisää myös päätöksentekokykyä.

 

Itsekin koen jonkinasteisena introverttinä olevani etulyöntiasemassa kun mietitään asioihin keskittymistä, toisten ihmisten kuuntelemista ja kykyä pystyä astumaan toisen saappaisiin. Empatiakyky on rikkaus, joka auttaa näkemään toisen ihmisen juuri sellaisena kuin on, ja tutkimustenkin valossa introverteilla tämä empatiakyky on vahvoilla asioiden prosessoimisen ollessa niin erilainen ekstrovertteihin verrattuna.

Introvertit pystyvät myös antamaan tilaa ja ymmärrystä uusille näkemyksille kuuntelutaitonsa ansiosta, eivätkä he yleisesti ottaen olekaan muiden päälle huutelijoita. He kyllä osaavat ilmaista mielipiteensä, ja tekevätkin niin ajan ja tilanteen ollessa oikeita.

 

Mitä sitten tulee alussa mainitsemaani sisarussuhdedynamiikkaan? Ymmärrän nyt paremmin isoveljeni ja minun erilaisuuden olevan huomattava, mutta se ei vaikeuta suhdettamme millään tavalla. Koen jopa, että annamme toinen toisillemme jotain uutta jopa tasolla, jossa ei aina tarvita edes sanoja. 

 

Ikä tuo meille kaikille mukanaan varmuutta omasta itsestämme, ja aikanaan juuri se onkin ollut asia joka auttoi minua ymmärtämään, että ei minun tarvitse olla suu vaahdossa aina tilaisuuden tullen, vaikka puhumisesta vallan jopa nautinkin. 

Me kaikki olemme erilaisia, ja me kaikki voimme rikastuttaa toistemme elämää erilaisuuksillamme. Työkalut omien voimavarojen käyttämiseen ja uudelleen lataamiseen ovat kaikilla meillä erilaiset, ja kaikkia niistä tavoista tulee yhtälailla arvostaa, ja antaa kaikkien toimia itseään parhaiten palvelevalla tavalla.