Taitoluisteluvalmennus, niinkuin moni muukin urheiluvalmennus, vaatii moniosaajan. On oltava urheilullinen tietämys, lajituntemus ja tarvittava pedagoginen osaaminen. Mutta pelkkä teknisten asioiden osaaminen ei aina riitä. Hyvällä valmentajalla on oltava taktista silmää, laskelmointikykyä ja suunnitelmallisuutta. Vaatii siis aikamoisen velhon suoriutumaan kaikesta tästä ja sen lisäksi vielä nauttimaan työnsä antimista. Kaikessa tässä auttaa intohimo ja tinkimättömyys omaa lajia ja työtään kohtaan. Juuri nämä kaksi asiaa, ovat auttaneet Suomen menestyneimpiin luettavan taitoluisteluvalmentajan, Virpi Horttanan, huipulle.
Virpi Horttana on taitoluisteluvalmennuksessa Suomen menestynein ja palkituin, pitkän linjan ammattilainen. Hän on toiminut lähes koko uransa ajan, aina vuodesta 1987, Espoon Jäätaitureiden valmentajana.Vuodesta 2000 Horttana on luotsannut seuraa päävalmentajana. Päätoimisesti Horttana on valmentanut vuodesta 1992. Horttana on pohjakoulutukseltaan hammasteknikko, mutta on kouluttautunut sen jälkeen Suomen taitoluisteluliiton Master Pro- tason valmentajaksi. Suomen Valmentajat ry palkitsi vuonna 2008 Horttanan parhaana yksilölajien naisvalmentajana. Vuonna 2011 hän sai opetus- ja kulttuuriministeriön ansiomitalin kultaisin ristein ja vuonna 2020 ansioristin.
Hammasteknikosta huippuvalmentajaksi
Virpi Horttanalla on erikoinen kaksoistutkinto. Hän on ensimmäiseltä koulutukseltaan hammasteknikko. Taitoluistelu oli aina ollut Horttanalle intohimo ja harrastus, ja hän halusi jatkaa lajin parissa ohjaajana ja valmentajana, myös hammasteknikkokoulutuksen aikana. Loppujen lopuksi, valmentajan työt veivät mukanaan.
“Hammasteknikkokoulussa minulle selvisi kaksi asiaa. Ensimmäinen oli, että en ollut tarpeeksi innostunut hammasteknikon urasta, ja toinen oli se, että veri vetää enemmän jäälle”, toteaa Horttana huvittuneena.
Vahvuutena tinkimättömyys
Horttana tunnetaan tinkimättömänä tyyppinä niin työtään, kuin valmennettaviaankin kohtaan. Tuon luonteenpirteen hän kokeekin tärkeimpänä vahvuutenaan. Horttana haluaa hoitaa aina työnsä hyvin, jolloin siitä hyötyy myös urheilija. Valmentajan työ on hyvin itseohjautuvaa. Horttana pitää siitä, että hän saa toteuttaa ja haastaa itseään työssään.
“Saan itse suunnitella työtäni. Se motivoi, että saan haastaa itseäni. Kun suunnittelu- ja toteutusvastuu on itsellään, se tarkoittaa myös sitä, että jos hoidan työni hyvin, siitä seuraa se, että luistelija menestyy. Tottakai myös menestys motivoi”, sanoo Horttana.
Taitoluistelussa yksi osa valmennustyötä on virheen korjaaminen hyppytekniikassa.
Horttanaa pidetään taitavana hyppytekniikan opettajana, ja hän käy vuosittain kouluttamassa valmentajia ulkomailla.
“Olen äärimmäisen innostunut hyppytekniikasta ja ongelmanratkaisusta, ja pidänkin sitä yhtenä vahvuuksistanii”.
Tärkeä ominaisuus valmentajalle on osata lukea urheilijaa, ja nähdä, mitä hän juuri sillä hetkellä tarvitsee.Taitoluistelussa tuo taito on erityisen tärkeä, sillä kilpailuhetkellä luistelijan on pystyttävä näyttämään osaamisensa neljän minuutin pituisessa kilpailuohjelmassa.
“Olen huomannut yli 30-vuotisen urani aikana, että minulla on hyvä kyky petrata urheilija parhaimpaansa tiukan paikan edessä”, Horttana toteaa.
Pitkään uraan mahtuu myös vastoinkäymisiä. Vaikeimmat hetket ovat Horttanan mukaan liittyneet urheilijoiden loukkaantumisiin.
“Kun urheilija on ollut loukkaantunut syystä tai toisesta, eikä valmentajana pysty auttamaan. Siinä kokee avuttomuutta. Valmentajana tekee tietysti parhaansa tukeakseen urheilijaa ja auttaa siinä, missä pystyy”.
“Tavoitteet korkealle ja toiminta sen mukaista”
Horttana lataa valmennusfilosofiansa kuin apteekin hyllyltä. Tavoitteiden ja toiminnan yhdistämisen hän kokee punaisena lankana työlleen. Horttana pitää tavoitteiden asettamista tärkeänä toiminnan ohjaajana sekä valmentajalle että urheilijalle.
“Urheilijan kanssa yhdessä mietitään tavoitteet. Mitä halutaan saavuttaa, mitä tavoitellaan, ja mitä sen eteen pitää tehdä”, kertoo Horttana.
Viisi arvokisamitalia
Suurimmat saavutukset ovat kiistattomasti Horttanan mukaan viisi arvokisamitalia. Eikä sitä käy kieltäminen. Se, että saavuttaa edes yhden arvokisamitalin Suomen kokoisesta maasta, maailmanlaajuisessa taitolajissa, on huikea saavutus. Mitalit ovat saavutuksia, mutta parasta Horttanan mukaan on kuitenkin päivittäisessä valmennustyössä tapahtuva urheilijoiden oppiminen.
“On mahtavaa, kun treenataan kovaa, ja hyvällä fiiliksellä, motivoituneessa ilmapiirissä. Ja sitten kun harkka päättyy, ja koet, että olet käyttänyt omaa ammattitaitoasi, ja pystynyt auttamaan luistelijaa eteenpäin. Se on paras fiilis tässä työssä”, sanoo Horttana.
Suomen paras seura
Vaikka saavutuksia ja menestystä on tullut, haluaisi Horttana vielä saavuttaa seuravalmentajana yhden asian. Tälläkin hetkellä Horttanan seura, Espoon Jäätaiturit, on monella mittarilla yksi Suomen arvostetuimmista seuroista. Mutta Horttana toivoisi, että Espoon Jäätaiturit olisi vielä joku päivä kiistatta, kaikilla mittareilla, Suomen paras seura. Ei mikään vaatimaton tavoite, mutta ehkä tässäkin kohtaa Horttana seuraa omaa valmennusfilosofiaansa, ja asettaa tavoitteet korkealle.
TEKSTI JA KUVAT: Sara Honkavaara
