Nykyaikana työn merkitys korostuu ammatinvalintakysymyksissä. Intohimo ohjaa ammatinvalintaa yhä useammin. Yleisen käsityksen mukaan tällainen ajattelu on tyypillistä milleniaaleille. 1980-luvulta 1990-luvun puolivälin välillä syntyneiden sukupolvea yhdistäviä tekijöitä ovat muun muassa työn merkityksellisyyden hakeminen ja internet.

Milleniaaleja edustaa muun muassa media-alan opiskelija Pinja Palmunen, 35

“Tavoittelen työtä, jolla on merkitystä minulle itselleni. Sellaista työtä, jossa voin käyttää vahvuuksiani. Haluan tehdä jotain luovaa. Lisäksi haluan tuottaa iloa ja oivalluksia muille ihmisille. Haluan myös mahdollisesti viihdyttää heitä.”

Ennen mediaopintoja Palmunen työskenteli joitakin vuosia oikeushallinnossa. 

“Aluksi tähtäsin oikeustieteelliselle alalle, koska se tuntui järkevältä. Alalta, jolla voisin saavuttaa yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisen aseman, joka on samaan aikaan taloudellisesti riippumaton. Nykyään ajattelen, että siellä työskentelisin heikkouksillani.”

Oikeushallinnossa Palmunen ei pystynyt hyödyntämään koko potentiaaliaan, joten hän päätti kokeilla jotain muuta. Työn merkityksen etsiminen motivoi alan vaihtoa.

“Minulle merkitys tarkoittaa sitä, että pystyn olemaan uskollinen omille arvoilleni, maailmankuvalleni ja oivalluksilleni. Haluaisin tehdä työtä, jossa voin hyödyntää huumorintajua. Media-alalla se on ehkä mahdollista,” Palmunen pohtii.

Työn merkitystä pohditaan myös toimittaja Tuija Siltamäen vasta julkaistussa pamfletissa, Nuoriso, pilalla. Pohdinta esitetään sukupolvien välille rakennetun vastakkainasettelun kautta. Ajatus aukeaa hyvin seuraavasta lainauksesta.

“…Merkityksellisyyden pohtiminen on sikäli kiinnostavaa, että tutkijoiden, konsulttien ja työntekijöiden keskuudessa vaikuttaa vallitsevan yhteisymmärrys siitä, että tulevaisuuden työelämässä työn sisällölliset tekijät korostuvat. Mihin se johtaa?

Hattupäinen filosofi Frank Martela on määritellyt, että merkityksellisyyden kokemus syntyy, kun työssä on läsnä jotain itsessään arvokasta, sillä on hyvää tuottava päämäärä tai siinä pääsee toteuttamaan itseään. Arkikielessä merkityksellisyydellä tarkoitetaan yleensä kokemusta siitä, että omalla työllä on jotain väliä.

Merkityksellisyyden metsästämisestä on todella tullut mahdollista vasta modernissa palveluyhteiskunnassa, jossa ei ole pakko tehdä töitä pysyäkseen hengissä. Vasta nyt on varaa miettiä, miten minun työni ja minun identiteettini liittyvät toisiinsa.

Lehmiä lypsävällä piialla tai hikisessä ruokalassa operoineella isoäidilläni tuskin tuli mieleenkään, että niillä voisi olla jotain tekemistä keskenään. Ei kenelläkään ollut aikaa miettiä, pääseekö pellolla toteuttamaan itseään. Mutta jos kuolee talvella nälkään, ei ainakaan pääse.

Siihen vanhojen aikojen merkityksellisyys tavallaan kiteytyykin. Töitä tehtiin suoraan itselle ja omalle perheelle toimeentulon ja hengissä pysymisen turvaamiseksi. Palveluyhteiskunnassa töitä tehdään jollekin muulle: näkökulmasta riippuen joko yritykselle, yhteisölle, kansainväliselle pörssiyhtiölle tai ihan vain maksavalle asiakkaalle. Siksi on luontevaa miettiä, mitä iloa työstä palkkaa lukuun ottamatta itse saa…”, pamfletissa sanotaan.

Työn merkitystä on pohtinut myös toinen media-alan opiskelija Henriikka Soramäki, 28.

“Tavoitteenani on tehdä työtä, jolla on merkitystä itselleni. Sellaista, jossa voin toteuttaa itseäni. Elämässä pitää tavoitella asioita, jotka ovat lähes saavuttamattomia. Helpoin tie ei ole paras tie.”

Palmusen ja Soramäen ajatuksille löytyy tukea myös psykologiasta, kun tietyt ehdot ovat täyttyneet.

Yhdysvaltalaisen psykologin Abraham Maslow’n jo vuonna 1943 julkaisemaan tutkimukseen “A Theory of Human Motivation” sisältyvän teorian Maslow’n tarvehierarkian mukaan ihmisten tarpeet voidaan luokitella hierarkkisesti. 

Teoriaa havainnollistetaan usein pyramidilla.

Maslow’n tarvehierarkia

Teoria esittää, että ihmisten alkavat tavoitella seuraavaan tason tarpeita, kun edellisen tason tarpeet on tyydytetty. 

Kun nälkä ei enää uhkaa, on aikaa keskittyä turvallisuuden tavoitteluun. Turvallisista lähtökohdista on helpompi alkaa miettiä ympärillä olevia ihmisten merkitystä itselleen. Seuran valinnan jälkeen ihminen voi miettiä omaa ja muiden arvoa yhteisössään. Kun ihminen kokee saavansa kunnioitusta osakseen, voi alkaa miettiä itsensä toteuttamista.

Suomessa ja muissa korkean elintason valtioissa pyramidin huipun tarpeiden tyydyttäminen on mahdollista. Itsensä toteuttamisen tarvetta tyydytetään useimmiten harrastuksilla tai mielekkäällä työllä.

Yksilön näkökulmasta katsottuna työn merkitys on tulkinnanvaraista. Haastattelin useiden ammattikuntien edustajia, joista suurin osa kuuluu milleniaalien jälkeiseen Z-sukupolveen. Eräs vastaaja edustaa milleniaaleja edeltävää X-sukupolvea.

23-vuotiaalle autonkuljettajalle työn merkitys ja tarkoitus ovat selvästi eri asioita.

“Työn tarkoitus on elättää itsensä. Merkitys on sitten asia erikseen. Esimerkiksi joillekin lasten hoitaminen on merkityksellistä. Silloin kyseinen henkilö ryhtyy lastentarhan opettajaksi, vaikka alan palkka olisi säälittävä.”

23-vuotias opettajaopiskelija haluaa auttaa nuoria heidän kehityksessään.

“Opiskelen tällä hetkellä opettajaksi, jota pidän merkityksellisenä työnä. Haluan tulevaisuudessa työskennellä opettajana, koska siinä pääsee auttamaan nuoria ja rakentamaan heidän tulevaisuuttaan. En ole kuitenkaan aina haaveillut merkityksellisestä työstä. Vasta henkisen kasvun myötä olen oppinut arvostamaan työtä muunkin kuin palkan perusteella.”

Merkityksellisyys tarkoittaa mielestäni jotain, mikä on hyödyllistä sekä tarpeellista suurelle määrälle ihmisiä.”

22-vuotias sairaanhoitajaopiskelija kokee työn konkreettisuuden tärkeäksi.

“Haluan tehdä sellaista työtä, jolla on tarkoitus. En halua tehdä mitään toimistotyötä, koska siinä ei ole minulle mitään järkeä. Haluan tehdä konkreettista työtä, jossa oikeasti näkee kädenjälkensä. En myöskään pidä paikallaan olosta.”

“Opiskelen sairaanhoitajaksi, jolloin työ on todella konkreettista. Ihmisiä parannetaan tai heidän oloaan parannetaan hoitotyön avulla. Äskettäin olimme opiskelijakollegoideni kanssa pitämässä tuolijumppaa vanhuksille. He olivat todella innoissaan ja toivoivat meitä uudestaankin jumppaohjaajiksi.”

“Olen työskennellyt myös kaupassa. Tavarat hyllytetään, minkä seurauksena ihmiset saavat ostettua niitä. Tämän seurauksena kauppa tekee tulosta. Kaupassa työskennellessä työn merkitys tulee sekä kaupan taloudellisesta hyödystä että ihmisten palvelemisesta. Tuotteiden ja tarjousten tulee olla hyviä, ja niitä tulee olla riittävästi saatavilla.”

“Tavoittelen merkityksellistä työtä. Merkitys muodostuu juuri siitä, että näen työni tulokset jollain tavalla.”

22-vuotiaan rakennusinsinööriopiskelijan kohdalla alalla eteneminen on tärkeä tavoite. Vaikuttamisen mahdollisuus motivoi kehitystä.

“Tavoittelen työtä, jolla on merkitystä. Haluan tehdä työtä, jossa näkee oman kädenjälkensä. Haluan myös edetä alallani mahdollisimman pitkälle, koska minua kiinnostaa kehittää rakennusalaa nykyaikaisemmaksi ja kestävämmäksi muun muassa ympäristön kannalta. Esimerkiksi rakennusalan hiilineutraalisuuden saavuttaminen on olennaista.”

“Luulen, että työn merkitys on elämä. Työ ohjaa elämää eteenpäin, ja aikatauluttaa sitä aina sinne 70-vuotiaaksi asti, jolloin meidän sukupolvemme pääsee ehkä eläkkeelle. Työllä on merkitystä myös mahdollisten tulevien lapsien kannalta. Töissä käyminen mahdollistaa pakollisten tarpeiden lisäksi esimerkiksi harrastuksia ja monipuolisia vapaa-ajan viettotapoja.”

22-vuotias ohjelmoinnin opiskelija edustaa huomattavasti nykyaikaisempaan ammattikuntaa. Sukupolvelle tyypillisesti työllä tavoitellaan myös henkilökohtaista merkitystä.

“Luonnollisesti kaikilla töillä on jokin tarkoitus tai merkitys, joka näkyy niin yksilö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Minun kohdallani työn pitää olla henkilökohtaisesti palkitsevaa. Tämä ei tarkoita pelkästään rahaa, vaan työn pitää olla palkitsevaa myös kehityksen ja oppimisen kannalta. Työssä pitää olla älyllisiä haasteita.”

“En koe työtä henkilökohtaisesti merkitykselliseksi, jos siinä ei voi kehittyä tai oppia uutta. Esimerkiksi siivoojan työ on yhteiskunnan toimivuuden kannalta todella tärkeää, mutta yksilötasolla en usko, että se on kovinkaan merkityksellistä.”

20-vuotiaan asiakaspalvelijan kohdalla työelämän tosiasiat ovat selvät. Merkitystä etsiessä kärsivällisyys on olennainen taito.

“Tavoittelen työtä, jolla on merkitystä itselleni tai muille. Luultavasti kaikki joutuvat joskus tekemään työtä, joka ei ole henkilökohtaisella tasolla merkityksellistä. Se kuuluu oletettavasti kaikkien elämään.”

“Minun tapauksessani merkitys tarkoittaa sitä, että tunnen tekeväni jotakin arvostettavaa ja hyödyllistä, joko toisille, itselleni tai molemmille. Merkitys voi korostua myös tulevaisuudessa. Työstä voi saada merkityksellistä edistymistä myöhemmässä elämässä, esimerkiksi työkokemuksen tai ylennysten takia.”

Työn merkityksen tavoittelu ei ole pelkästään milleniaalien tai heitä nuorempien ominaisuus. 54-vuotiaan ammatillisen erityisopettajan työssä merkityksen hakeminen on korostunut.

“Olen nimenomaan tavoitellut työtä, jolla on merkitystä. Kuitenkin kaikki työ on jollain tavalla merkityksellistä. Merkityksen huomaa monesti vasta siinä vaiheessa, kun joku tai jotkut eivät ole tekemässä määrättyä työtä. Itselle työn merkitys on konkretisoitunut sillä, että toiset ihmiset pystyvät saavuttamaan ohjauksessani heille isoja asioita, elämän etappeja. Kuljen samaa matkaa heidän elämässään.”