Jokainen itseään kunnioittava suomalainen raahustaa työpaikan kahvihuoneeseen otsa rypyssä  ja päivittelee lämpenevää tellustamme. Samaan aikaan monilla on yhteinen salaisuus. Samat ihmiset lentoirstailevat salaa, mikäli he eivät kestä pohjolan kylmyyttä. Et kuulu joukkoon, mikäli et ole alituiseen ahdistunut ilmastonmuutoksesta ja selkärankaisten kuolemisesta sukupuuttoon. Vallalla on trendi, jossa jokainen suputtaa negatiivista ilmastojargonia samalla, kun sinnittelee päivästä toiseen vain seuraavan etelänmatkan voimin.  

Tulevaisuudesta pitää jokaisen olla huolissaan. Lomareissusta tulee kertoa selitellen, kuin esitellen alkoholistin koottuja kassajonossa. Vähän pitää kaikilla olla kivi kengässä.

Ne vähät lomapäivät kuitenkin viettää mielummin takuuvarmassa auringossa, kuin arpoo takapihalla mitä tulee taivaalta. 

Tutkimusten mukaan ihmisten asenteet ovat luonnonsuojelun puolella, mutta käytännön toiminta ei ole samassa linjassa arvojen kanssa. Vouhotetaan sitten varmuuden vuoksi ilmastonmuutoksesta, vaikka käydään Dubaissa golfaamassa. 

Tätä ilmiötä  kutsutaan yleisesti kognitiiviseksi dissonanssiksi. Tilanteeksi jossa kognitiot eli tajunnan osa-alueet ovat keskenään ristiriidassa: esimerkiksi arvot ja toiminta. Usein ihmisen olon tekee siedettäväksi se, että jompikumpi muuttuu. 

Olemme nyt tilanteessa, jossa kaikkia pitää vähän ahdistaa

On epä-älyllistä toimintaa syyllistää kaikkia kansalaisia lentomatkustamisesta, lastenhankinnasta ja lihansyönnistä. On vastuutonta jättää ratkaisut yhteisestä tulevaisuudestamme jokaisen omantunnon varaan. Poliittista  ja taloudellista valtaa käyttävien tahojen on sikamaista vierittää omaa vastuutaan muille.

Maksamme veroja, jotta yhteiskuntaa ylläpidetään kaikkia varten. Odotan, että päättäjät luovat lainsäädännön, joka ohjaa ihmisten valintoja. Auktoriteettien tulisi myös itse noudattaa neuvojaan. Mikäli lentoveroja ei nosteta, eikä yhteiskunnan taholta tueta kulutuskäyttäytymisen muutosta, minua on turha syyllistää koko hereilläoloaikani. 

Kyse ei ole siitä, ettenkö kykenisi ajattelemaan omilla aivoillani, vaan siitä, että luotan asiaan vihkiytyneiden asiantuntemukseen ja eettisesti tuotettuun tietoon. Kenelläkään ei ole aikaa perehtyä kaikkeen, joten tehkööt he päätöksiä, joille se mandaatti on annettu, sekä kysykööt he niiltä, jotka työkseen näitä asioita tutkivat.

Pentti Linkola, tuo tunnettu radikaali ilmastofilosofi, sen jo aikaa sitten järkeili; mikäli ei ole ihmisiä, ei ole myöskään saastuttajia. Jos sinä olet se, joka nautit kyttäämisestä ja väärintekijöiden osoittelemisesta; olisiko aika miettiä omaa roolia tässä kokonaisuudessa? Kyynisyytesi ei ole älykkyyttä, eikä pessimismisi realismia. 

Oireilun ja muiden niskaan oksentelun sijaan, voisit olla osa ratkaisua. 

Kaikki mitä ihmisten toiminnasta tiedämme, viittaa siihen, että ihmiset toistavat niitä kaavoja, jotka tuottavat heille mielihyvää ja jotka ovat helppoja. Arvon päättäjät ja muiden syyllistäjät, tehkää luonnonsuojelu meille mielekkääksi ja helpoksi taikka ampukaa itsenne.

 

 

 

 

Pinja Palmunen