Ilmaston lämpeneminen on puhututtanut ja huolettanut pitkään. Nyt ihmiskunnalle on annettu 12 vuotta aikaa vähentää päästöjä Etelä-Koreassa laaditun IPCC:n ilmastoraportin mukaan. Lämpenemistä ei voida estää kokonaan, mutta sitä voidaan hidastaa niin, että ilmasto lämpenee vain 1,5 astetta kahden asteen sijaan.

Miksi ilmaston lämpenemisestä pitää huolestua? Valtavat myrskyt, luonnonkatastrofit ja monen eläinlajin luontaisen ympäristön tuhoutuminen ovat esimerkkiseuraamuksia. Jos tämä ei vielä herätellyt huolestuneisuutta, niin voi kuvitella mielessään rutikuivat, paahtavan kuumat kesät ja pitkät, loputtoman kosteat talvikaudet. Ja jos suomalaisia ei parin asteen lämpeneminen huoleta avoautojen ja uima-altaallisten takapihojen toivossa, niin ilmastopakolaisten vyöry meidän lämpötiloihimme onkin pohdittavan arvoinen ongelma.

Lämpötilan nousun hidastaminen vaatii IPCC:n raportin mukaan ”pikaisia, kauaskantoisia ja ennennäkemättömiä” muutoksia. Mutta millaisiin muutoksiin olisimme valmiita? Ensimmäinen ajatus monella on tietysti, että emmehän me täältä Suomesta käsin ilmastoa pelasta kuitenkaan. Pinta-alaltaan ja väkiluvuiltaan suuret maat, kuten Kiina, Intia, Yhdysvallat ja Venäjä ovat kuitenkin suurimpia saastuttajia. Tottahan tämä on.

Luonnosta piittaamattomuus lukeutuu silti suurimpien tyhmyyksien joukkoon. Juomavesi, ravinto ja hengittämämme ilma ovat kuitenkin kaikki sidoksissa puhtaaseen ja toimivaan luontoon. Jos Suomen toimintamallit eivät yksinään pelasta ilmastoa niin miksemme toimisi kuitenkin kultaisena esimerkkinä? Voisimme vaikkapa suosia lähiruokaa: kotimaista järvikalaa ja kotimaisia marjoja ruokavaliossamme. Esimerkiksi avokado, jota moni käyttää ruokavaliossaan hyvien rasvojen lähteenä, on tuotu tänne Etelä-Amerikasta asti. Hyviä rasvoja saisi helposti myös hampun –tai pellavansiemenen öljystä.

Mutta olisimmeko me valmiita luopumaan oikeudestamme ajaa omalla henkilöautolla Stockmannille ostamaan uhanalaista itämerenlohta illallispöytäämme? Voisiko tupakoinnista luopua, koska se säästelisi sademetsiä? Ja entäpä kahvi, jonka alkuperämaat ovat hieman Viroa kaukaisemmat? Myönnettäköön, että kahvin lopettaminen kirpaisisi omallakin kohdalla, mutta jos toimeen on ryhdyttävä niin löytyisikö sille jokin korvaava virkistävä juoma Suomen antimista?

Olemme tottuneet melko lellittyyn elämäntyyliin ja unohtaneet suurilta osin, että luonnonvoimat ovat ihmisen luomaa yhteiskuntaa suuremmat. Tietyistä mukavuuksista luopuminen tuntuu kitkerältä, mutta jos kyse on meidän kodistamme, eli maapallosta, niin olisiko pieni nipistys mahdoton?

Pessimisti muistuttaa tässä kohtaa, että Venäjä, Intia, Kiina ja Yhdysvallat ne tuolla edelleen saastuttavat eniten. Miksi siis luopua maukkaasta itämerenlohesta?

Niin. Pienet yksilöt ja myös pienet valtiot ovat tässä tilanteessa altavastaajana. Mutta omaan asenteeseensa voi kukin yksilö vaikuttaa. Ja väitän edelleen, että piittaamaton asenne ympäristöä kohtaan on tänä päivänä suurimmista suurinta tyhmyyttä. Kyseessä on globaali ongelma ja tilanteen kärjistyminen pahimpaan vaihtoehtoon tekisi itse kunkin elinoloista kurjat.

Sara Sumelahti