Marjaana Heikkinen on 52-vuotias terveydenhoitaja Vantaalta. Hän on työskennellyt neuvolassa yli 20 vuoden ajan.
Korona on vaikuttanut osittain neuvolatyöhön
Marjaana Heikkisen jokapäiväiseen työhön sisältyy määräaikaistarkastuksia. Niiden lisäksi on tarvittaessa seurantakäyntejä, joihin kuuluuvat tietyt asiat, jotka pitää tarkistaa.
“Äitiysneuvolassa tarkastuksiin kuuluu raskauden ja perheen hyvinvoinnin seuranta. Lastenneuvolassa tarkastuksiin kuuluu lapsen kasvun ja kehityksen, rokotusten ja perheen hyvinvoinnin seuranta”, Heikkinen kertoo.
Heikkisen tavallinen työpäivä koostuu kolmesta osasta: aamukahdeksasta yhteentoista tarkastuksia, lounastauko ja kahdestatoista puoli neljään tarkastuksia. Lisäksi työhön kuuluu kokouksia, mutta koronatilanteen vuoksi ne on järjestetty etänä.
“Ryhmätoiminta on ollut koronan takia kokonaan pois ja perhevalmennukset etänä”, Heikkinen lisää.
Heikkisen mukaan työ ei ole muuttunut kahdenkymmenen vuoden aikana paljoa: “Työn perusasiat ovat pysyneet samoina, mutta esimerkiksi perheiden tuen ja ohjauksen muodot ovat vaihdelleet.”
“Muun muassa henkisen tuen antaminen perheille on lisääntynyt”, Heikkinen täydentää.
Tulevaisuuden toiveet ja haasteet ammatissa
Heikkinen on tyytyväinen oman työnsä muotoon, mutta toivoisi, että lapsiperheille olisi helpommin saatavilla tukea. Tulevaisuuden haasteena Heikkinen pitää ajan riittävyyttä asiakasperheille.
“Fyysiset asiat äidistä ja vauvasta tutkitaan, mutta ajanpuutteen vuoksi muut asiat saattavat jäädä käsittelemättä”, Heikkinen pohtii.
Yli 20 vuotta neuvolassa työskennellyt Heikkinen ei ole koskaan harkinnut alanvaihtoa. Hän valitsi nykyisen ammattinsa terveydenhoitajana, sillä hänellä oli halu auttaa ja kiinnostusta hoitotyöhön.
“Parasta työssä on, kun saa asiakkaalta kiitoksen ja asiakas on tyytyväinen”, Heikkinen kertoo. Hänen mukaansa työssä huonointa on ajoittainen kiire.
“Työ on välillä aika kuormittavaa”, hän myöntää.
Työ sopii ihmiselle, joka on empaattinen, sosiaalinen ja kiinnostunut hoitotyöstä ja ihmisten auttamisesta.
“Koska tämä on auttamistyötä, pitää olla motivaatiota auttaa ja hoitaa asioita eteenpäin. Kaikki ihmiset pitää kohdata tasa-arvoisina”, Heikkinen perustelee. “Työssä tarvitaan sopivasti empatiakykyä, mutta ei liikaa, ettei vie työtään kotiin”, hän jatkaa. Työssä on myös paljon vastuuta. “Työ ei sovi sellaiselle, joka ei ole kiinnostunut auttamaan toisia ja ottamaan vastuuta”, Heikkinen toteaa.
