Pitkään on kritisoitu suorituskeskeistä yhteiskuntaa. Kiitellyimpiä ja jaetumpia artikkeleita ovat monesti ne, jossa kehotetaan höllentämään tahtia tai relaamaan. Maailma kaipaa aikaa, jossa hitaan elämän eläminen oli mahdollista. Mistä on kyse?
Nyt ilmassa leijuu vaatimus siitä miten asioita pitäisi, pitäisi ja olisi jo itseasiassa ajat sitten pitänyt tehdä. Ja niin kai pitäisi tehdä, mutta tälle ei tietenkään ole aikaa. Kaikki kaatuu päälle tuskallisen raskaalla voimalla ja jopa metsän puut huutavat sinulle epäonnistumista.
Itselleni tämänkaltaiset vaatimukset ja paineet ovat aina olleet etäisiä. En pysty sisäistämään tällaista ajatusmaailmaa, jossa luodaan vaatimuksia, joita ei oikeasti ole mielestäni olemassa. Olenkin monesti miettinyt, että ehkä minä olen sillä tapaa sairas ja suoranaisesti laiska, kun en tajua tätä. En osaa stressata sanan siinä merkityksessä, että menettäisin toimintakykyni tämän takia. Stressaan joskus kyllä sitä, muistanko ottaa kotiavaimeni kotoa lähtiessä mukaan. Se kun olisi ikävää lukita itsensä talon ulkopuolelle.
Täytä elämääsi turhalla
Edellä mainitun konkreettisen haitan kaltaista ei yleensä synny asioista, jotka olisi pitänyt tehdä mutta ei tullut tehtyä. Jos oikein pinnistelee, voi siitä itselleen saada kyllä pahan mielen kun ei taaskaan kerennyt, mutta onko se tarpeellista? Kun tekee vahinkokartoituksen, huomaa varsin nopeasti, että elämä jatkuu todennäköisesti aivan samalla tavalla ilman sen suurempia vahinkoja.
Oma ehdotukseni tällaisen kuvitteellisen paineen luomiselle on tehdä enemmän turhia asioita. Siis oikein sellaisia, mistä ei ole kellekään mitään hyötyä. Asioita, jotka eivät ole tuottavia. Siis asioita, jotka ovat silkkaa ajantuhlausta. Tämä on kuitenkin tärkeää, sillä tylsinä ja niin sanottuina turhina hetkinä ihminen on luovimmillaan. Yleensä silloin huomaa keksivänsä asioita, joista itselleen tulee hyvä mieli – silloin kun tilanteessa on vain itseään varten.
Harrasta vaikka teatteria
Teatterin harrastaminen on hyvä esimerkki tekemisestä, joka ei yhteiskunnan tasolla ole taloudellisesti tuottavaa, mutta tuo iloa ja voimaa jaksaa silloin, kun oma jaksaminen on vähissä. Heittäytyminen aivan toisiin saappaisiin on loistavaa eskapismia eli todellisuuspakoa ja saa unohtamaan järjettömän keksityn kiireen ja suorituskeskeisyyden.
Eikä ole toisaalta aivan täysin järjetön ajatus miettiä, miksi satunnainen todellisuuspako on puhdistavaa maailmassa, jossa itse itselleen keksityt vaatimukset toistavat toinen toisiaan. Lopulta asiat eivät kuitenkaan ole niin vakavia, etteikö voisi välillä vaihtaa vaihteen täysin vapaalle ja viitata kintaalla suorittamiselle.
Tämä korostui erityisesti maaliskuun jälkeen, jossa kulttuuritapahtumat rajoitettiin minimiin. Se oli loistava esimerkki siitä, miten tärkeitä ne yhteiskunnan jaksamiselle on. Siinä missä pitää suorittaa ja tehdä tulosta, on hyvä myös pysähtyä nauttimaan elämästä ja siihen kulttuurista nauttiminen tarjoaa meille vaihtoehdon.
Keskity siis välillä nauttimaan hetkestä, pysähtymään ja siihen, ettet tee mitään järkevää. Tuhlaa aikaasi ja ole oikein laiska.
Ilkka Marttinen
Artikkelikuva: Essi Kultanen
