Soitan ovikelloa. Ei vastausta. Soitan uudestaan. Ei vieläkään mitään. Kännykkääni tulee viesti. Siinä lukee: ”Jos se olet sinä, soita uudestaan.”

Soitan vielä kerran. Sisältä kuuluu askeleiden ryminää. Ovi aukeaa. Astun sisään asuntoon, ja sieraimeni täyttyvät vahvasta, omaperäisestä tuoksusta. Aluksi luulin sen olevan yhdistelmä kannabista ja likaisia pyykkejä, mutta herroilla on päivällinen kesken.

Ruokailun jälkeen siirrymme parvekkeelle tupakalle. Kysyn, millä nimellä he haluavat esiintyä. Arkiset nimet eivät käy kummallekaan, vaan he vaativat, että saavat päättää omat nimensä. Toinen nimeää itsensä Speedy Gonzalesiksi ja toinen haluaa olla Torpedos.

He myyvät huumeita jo viidettä vuotta. Tarkkoja myyntilukuja he eivät muista, mutta tavaraa menee sen mukaan, ettei vuokran maksamisesta tai elämäntapojen ylläpitämisestä ole ollut ongelmaa. 

“Kamaa menee myytäväksi melkein joka päivä, mutta viikonloput ovat kiireisimpiä. Ihmiset haluavat alkoholin seuraksi jotain muuta, eli silloin kun ihmiset bilettää, me olemme töissä. Muiden viikonloput ovat perjantaista sunnuntaihin, meillä torstaista tiistaihin”, Torpedos kertoo.

Myyntitavara vaihtelee sen mukaan, mitä he saavat haltuunsa. Yleisimpiä ovat kannabis, amfetamiini, bentsodiatsepiini ja buprenorfiini, tuttavallisemmin subutex.

“Väittäisin, että puolet Suomen väestöstä vetää amfetamiinia. Kukaan ei kuitenkaan myönnä sitä. Aihe on tabu”, Torpedos kertoo.

Huumeet yleistyvät Suomessa vuosi vuodelta. Ylen viime maaliskuun uutisessa väitetään, että jo joka neljäs suomalaisista on käyttänyt huumeita, se on nelinkertainen määrä verrattuna vuoteen 1992. Vielä 1990-luvulla puhuttiin “huumeaallosta”, nykyään se on pysyvää pintakelluntaa.

“Käyttö on kyllä huomattavasti yleistynyt, ja sen näkee jo asiakaskunnassa. Yleensä ihmiset pitävät amfetamiiniriippuvaisia laihoina ja sairaan näköisinä tyyppeinä, jotka piikittävät neulalla tavaraa suoneensa yksin talon pimeässä nurkassa. Suurin osa kuitenkin on satunnaisia, arkisin töissä käyviä ihmisiä. Tietenkin stereotyyppisiä narkkareita kävelee välillä vastaan, mutta he ovat sellaisia tyyppejä, jotka käyttävät aina yhtä tiettyä huumetta, esimerkiksi kokaiinia. Huumeet tekevät kaltaisekseen, ja koukkuun jääminen riippuu paljon omista luonteenpiirteistä”, Speedy kertoo. 

“Tajusin vähän aikaa sitten, että suurin osa asiakkaista on joko ravintoloissa tai varastoissa töissä. Heitä tulee ihan joka elämäntilanteesta. Välillä jopa sellaisista, että oma sisäinen hälytin pärähtää tulille. Kerran tuli alaikäisiä, minkä jälkeen rupesin aina katsomaan asiakkaan ikää. Kerran yksi kaveri tuli sähköpyörätuolilla, mikä oli aika huvittavaa. Kerran tuli raskaana oleva nainen ostamaan amfetamiinia, mutta en suostunut myymään hänelle. Lähtökohtaisesti kuitenkin kannattaa unohtaa oma moraali”, Torpedos kertoo.

”Meidän naamat ei sitten saa näkyä. Kuva voisi mieluiten olla mahdollisimman epäselvä.” Ehtoja haastattelun saamiselle oli useita (KUVA: Sakari Surenkin)

Huumeiden myyminen ei ole pelkkää rahan takomista. Vaaroja pitää varoa ja apu kannattaa ottaa mukaan.

Röökitauolta siirrymme sisälle ja istumme sohvalle pöydän ääreen. Pöytä on täynnä ainakin kahdenkymmenen euron edestä pantattavia oluttölkkejä. Pöytä itsessään on tummaa lasia ja vie ison osan kävelytilasta tässä pienessä yksiössä. Sohvan toisessa päässä on toinen pöytä, johon Torpedos on asettanut kalliin näköisen tietokoneen. Hän oli katsomassa YouTubesta pelivideoita, mutta saapumiseni keskeytti katseluhetken.

Speedy alkaa murskaamaan kannabista ja lisää siihen tupakkaa. Torpedos ottaa pöydän alta esiin vesipiippuun eli bongin ja laittaa molempien annokset siihen poltettavaksi. Molemmat ottavat siitä osuutensa, ennen kuin pääsemme jatkamaan.

“Tämä kirkastaa ajatukseni”, sanoo Speedy päästettyään savut keuhkoistaan.

“Tai ainakin tällaisissa tilanteissa. Ymmärrän, että tämä on ystävällinen keskustelu, mutta aiheesta puhuminen tuntuu aika stressaavalta. Kyllä perheeni ja kaverini tietävät, että myyn. Välillä jopa omat serkkuni tulevat ostamaan minulta, ja kaverini välillä auttavat myynnissä” Speedy jatkaa.

“Niin, onhan meillä esimerkiksi se yksi kaveri, joka on välillä ollut meidän kuskina, kun olemme olleet myymässä”, Torpedos lisää.

“Jep, on aina parempi, jos on tuttu mukana. Muistan kerran, kun pari tuttua oli lähtenyt viikonloppuna myymään. Toinen heistä nousi autosta ja lähti kadunkulmaan odottamaan asiakasta. Asiakas saapui, ja heti kun tavara ja raha vaihtoivat omistajaa, siihen tuli siviilipoliisiauto, ja tämä kaveri lähti heidän mukanaan. Autoon jäänyt tyyppi ilmoitti tilanteesta meille. Sitten tiesimme, että nyt kannattaa olla hiljaa ja pitää matalaa profiilia”, Speedy kertoo.

“Avaa muuten sitä ikkunaa, että savu ei jää sisälle”, Speedy sanoo Torpedokselle, joka tekee työtä käskettyä.

“Hajun takia kannattaa asua ylimmässä kerroksessa. Mutta niin, mistä me puhuttiin?”, Speedy sanoo.

Poliisi ei ole ainoa, jota pienen luokan huumekauppiaat varovat. Isommat rikollisjärjestöt saattavat olla jatkuvan kaupankäynnin kannalta vaarallisempia. 

“Huumeiden myynti on helppoa rahaa, mutta pitää varoa tiettyjä asioita. Esimerkiksi moottoripyöräjengit tai vastaavat eivät tykkää siitä, kun joku kilpailija vie heiltä asiakkaita. Isoista myynneistä on vaikea kieltäytyä, mutta jatkuvasti sellaisten tekeminen voi herättää sellaista huomiota, jota emme halua”, Torpedos kertoo.

“Ei ne pienet kaupankäynnitkään aina mutkattomasti suju. Niissä saattaa tulla vastaan epätoivoisia narkkareita, jotka yrittävät ryöstää puukolla. Tämäntyyppiset ihmiset kyllä oppii tunnistamaan. Mieluiten myyn aina tutuille, koska he ovat helpompia ja harmittomampia. Suurin osa kaupoista menee kuitenkin oman vainoharhaisuuden mukaan”, Torpedos lisää.

Huumeet ovat koukuttavia aineita, mutta kuinka todellinen riippuvuuden riski on?

Speedy on tässä välissä käärinyt molemmille sätkät valmiiksi, joten siirrymme taas parvekkeen puolelle. Käy selväksi, että vaikka huumeiden käyttö on heille tuttua, tupakointi on kuitenkin se suurempi pahe.

“Tupakka ja viina, eli lailliset päihteet ovat mielestäni pahempia kuin huumeet”, Speedy sanoo.

“En pidä mitään ainetta oikeasti koukuttavana tai vaarallisena. En ainakaan siinä mittakaavassa, mitä lapsille opetetaan. Se tieto on liian vanhaa, mutta tämä tieto on jopa päättäjillä ainoa, joka kelpaa. Jos haluaa käyttää huumeita, kannattaa aina lukea siitä aineesta. Itse aina selvitän, miten mitäkin ainetta kannattaa käyttää, ja mikä on sopiva annos. Riippuvuus johtuu yleensä siitä, kun joku lähtee paljaaltaan rykimään jotain valkoista jauhetta nenäänsä”, Speedy kertoo.

Kiitän haastattelusta ja kysyn, onko vielä jotain mielen päällä.

”Haluatko vetää vauhtiviivan”, he kysyvät yhteen ääneen.