Helsinginkatu 19. perjantaiaamuna. (Kuva ja teksti Margit Marjokivi)

Harmaa elokuinen perjantaiaamu ei houkuttele astumaan ulos kodin lämmöstä. Helsinginkadulla kulkee kuitenkin pitkä ihmisjono täynnä odottavia kasvoja. Ihmiset tulevat erilaisista taustoista ja erilaisista elämäntilanteista, mutta heitä yhdistää ainakin yksi asia: avun tarve.

Avustusjärjestö Heikki ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry aloitti toimintansa 1960-luvulla. Sosiaalineuvos Veikko Hurstin perustama järjestö tarjoaa vaate- sekä ruoka-avustuksia ympärivuotisesti. Järjestön näkyvimpiin tapahtumiin kuuluvat vähävaraisille ja syrjäytyneille suunnatut Köyhien Linnanjuhla Hakaniemen torilla sekä jouluaaton Joulujuhla Helsingin messukeskuksessa.

Odotan Laupeuden ry:n johtajaa Heikki Hurstia toimipisteen edessä. Ystävällinen kädenpuristus ja lämmin katse ovat vastaanottamassa minua. Hurstin katseesta ja eleistä voi päätellä, että hän välittää jokaisesta jonottavasta ihmisestä.

 

Avun tarve kymmenkertaistunut

 

Myöhemmin hän toteaakin: ”Rakkaus keksii keinot auttamiseen.”

Helsinginkatu 19. ruokajako on avoinna keskiviikkoisin ja perjantaisin puoli kymmenestä kahteen iltapäivällä.  Tänään ruoka-avustusten jako on aloitettu etuajassa ruuhkan välttämiseksi. Astellessani läpi ruoanjakopisteen huomaan sen kuitenkin olevan täynnä ihmisiä, ruokaa odottavia helsinkiläisiä. Hurstin mukaan normaali kävijämäärä on noin 3000.

”Alkuaikoina kävijämäärä oli 300 ja nyt on 3000”, Hursti toteaa.

Mahdollisuuksia auttaa vähävaraisia ja syrjäytyneitä on olemassa, jos niitä vain haluaa hyödyntää. Erilaiset keräykset juhlapyhinä sekä järjestöjen vapaaehtoistoiminta ovat esimerkkejä matalan kynnyksen auttamisesta. Lisäksi joukkotiedotusvälineet pitävät huolen, että ihmiset tietävät avun tarpeesta.

Talous on ollut noususuhdanteessa, mutta kaikki eivät ole päässeet nauttimaan kasvun hedelmistä. Lause konkretisoituu, kun katsoo jonottavia ihmisiä. Kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin valtavirralla. Viimeaikojen taloudelliset leikkaukset ovatkin koskettaneet pienituloisia ja vähävaraisia. Jos nykypäivän Suomessa joutuu turvautumaan kolmanteen sektoriin saadakseen päivittäisen ravinnon, eikö päättäjillä olisi peiliin katsomisen aika?

 

Ruokaa useammaksi päiväksi

 

Vantaalla käyttöön otettu Yhteinen ruokapöytä-malli ei Hurstin mukaan toimi, sillä nälkäisiä on enemmän, kuin ruokaa on jaettavana. Yhteinen ruokapöytä-malli tarjoaa yhden aterian, kun taas Laupeudentyö ry:n ruoka-avustusten avulla ihmiset pystyvät hankkimaan ruoat kolmeksi tai jopa neljäksi päiväksi.

Helsingin kaupungin myöntämät tuet vaikuttavat avustusjärjestöjen toimintaan. Jos vähävaraisten mahdollisuuksia halutaan parantaa, kaupungin tuen tulisi olla tasapuolista kaikille järjestöille. Avustusten lopettamisen esiin tuominen vaikuttaa enemmänkin uhkailulta kuin kannustamiselta. Ruokajonojen kitkeminen pois katukuvasta ei kuulosta ratkaisulta vähävaraisuuteen, eikä liialti tue kolmannen sektorin ja Laupeudentyö ry:n kaltaisten järjestöjen toimintaa.

 

Ruoka-apu on ensiapua

 

”Esimerkiksi kaupungin tukemat isommat logistiikkatilat auttaisivat ja kehittäisivät toimintaa”, Hursti kommentoi.

Hursti myöntää, ettei ruoka-apu ei ole ratkaisu vähävaraisuuteen tai syrjäytyneisyyteen, mutta se on keino tukea ihmisiä arjessa. Poliittisilla päätöksillä pystyttäisiin rakentamaan ihmisille perusturva ja toimeentulo, mutta se taas vaatisi yhteistyötä Arkadian suunnalta.

”Jos oikeasti halutaan auttaa ihmisiä, heille pitäisi rakentaa tarpeeksi hyvä perusturva eläkkeitä ja opintolainaa nostamalla sekä sitomalla ne indeksiin”, Hursti sanoo.

Haastattelu päättyy samalla tavoin kuin alkoikin: lämmin kädenpuristus ja vilpitön katse. Ihmiset suuntavat ruoka-avusta Kallion kaduille raitiovaunun lipuessa ohitse. Näiden ihmisten keskuudessa vallitsee hiljainen ymmärrys elämän realiteeteista.

Tuo ymmärrys meidän kaikkien olisi syytä saavuttaa.