Helsinki on Suomen kulttuurihistoriallinen ja taloudellinen keskus. Se on myös kansainvälisen imagon kannalta tärkein ikkuna suomalaiseen kaupunkielämään. Valitettavasti Helsingin kaupunkisuunnittelussa on merkittäviä puutteita.
Helsingin ydinkeskusta on kärsinyt huonosta kaupunkisuunnittelusta ja arkkitehtuurista jo 1950-luvulta lähtien. Vanhoja uusrenessanssitaloja ryhdyttiin purkamaan, ja tilalle nousi rumia toimistorakennuksia. Karuimpia esimerkkejä ovat Rautatientorin laidalla sijaitsevat Kaivotalo ja Makkaratalo. Nämä kaksi sodanjälkeistä betonikolossia ovat suorastaan surrealistinen näky. Miten arvokkaaseen Helsingin ydinkeskustaan on voitu sijoittaa jotain niin kamalaa? Tasaiset julkisivut suorine nauhaikkunoineen näyttävät tökeröiltä kauniiden Rautatieaseman ja Ateneumin taidemuseon rinnalla.
Huono kaupunkisuunnittelu heijastuu myös katutasolle. 1960-luvulla alkaneen yksityisautoilun suosion suuri kasvaminen sai kaupunkisuunnittelijat rakentamaan entistä leveämpiä autoteitä ja kulkuyhteyksiä autoille. Jalankulkijat jäivät tässä muutoksessa selvästi huonompaan asemaan.
Onnistuneen kaupunkielämän kulmakivi ovat kadunvarret ja jalankulkijat. Katutasolla ihmiset ovat saumattomasti vuorovaikutuksessa kadulla sijaitsevien liikkeiden ja palveluiden kanssa. Tämä on Helsingissä onnistunut suhteellisen hyvin muun muassa Pohjoisesplanadilla ja Aleksanterinkadulla. Pohjoisesplanadin autoliikenne on rajoitettu yksisuuntaiseen katuun, joka on niin kapea, että sen voi ylittää helposti usean suojatien avulla. Tämä helpottaa luomaan yhteyden katutason liikkeiden ja Esplanadin puiston välillä, vaikka se ei toteudu täydellisesti. Aleksanterinkadulla puolestaan on otettu vielä askel parempaa kohti, ja kielletty kokonaan moottoriliikenne poislukien taksit ja raitiovaunut.
Samaa ei valitettavasti voi sanoa esimerkiksi Mannerheimintiestä tai Kaivokadusta. Kumpaakin näitä vaivaa leveä autotie, jonka ylittäminen on vaikeaa useiden liikennevalojen takia. Nämä alueet ovat meluisia, eikä niissä viihdy kukaan. Maailmalta löytyy useita esimerkkejä siitä, miten tämän voi tehdä paremmin. Norjan pääkaupunki Oslo on ryhtynyt rajoittamaan autoilua kaupungin keskustassa ja muun muassa poistanut parkkipaikat. Tulokset ovat olleet positiivisia.
Hyvin suunniteltu kaupunki heijastaa sitä, keitä me olemme ja millaisia arvoja vaalimme.
Hyvän kaupungin keskustassa tulisi olla kävelykatuja, liikkeitä, toreja ja puistoja. Rakennusten tulisi olla merkityksellisiä ja edustaa parasta mihin pystymme.
