Lappeenrannan Suolahdessa sijaitseva Hopeavuori on kuntopolku, joka sisältää monia mäkiä sekä hienoja maisemia. Erityisesti kävelijöille ja juoksijoille polku sopii erittäin hyvin. 2,3 kilometriä pitkä polku sisältää monta jyrkkää sekä vähemmän jyrkkää mäkeä.
On talvinen sää ja ujeltava tuuli puhaltaa, kun lähden kohti Hopeavuorta. Erityisesti kesällä Hopeavuoren polulla näkee ulkoilijoita, mutta nyt polku vaikuttaa rauhalliselta. Saapuessani lenkkipolun alkupäähän vastaani kävelee kävelysauvojen kanssa juuri Hopeavuorelta tullut Leena. Leena toteaa polun olevan vielä jäinen, joten otan itsekin hieman varoivaisemmin lähestymistavan polulle mentäessä. Leena olikin varautunut liukkauteen erittäin hyvin.
“Minulla on nastakengät”, Leena täsmentää.
Leena kertoo Hopeavuoren olevan hyvin rauhallinen paikka, eikä tälläkään kertaan vastaan tullut kuin yksi ulkoilija.
“Tosi rauhallinen paikka on”, Leena toteaa.
Tehdas tunnelman luojana
Hopeavuoren polun voi kävellä kahteen suuntaan oman mieltymyksen mukaan. Yleensä juoksijat suosivat vastapäivään kiertoa, jolloin suurimmat mäet tulevat eteen jo alkuvaiheessa. Olen itsekin suosinut juuri tätä suuntavalintaa juostessani. Päätin kuitenkin tällä kertaa valita polun kiertämisen myötäpäivään. Ylhäällä korkealla puiden varjossa polku on vielä näin huhtikuun alussa jäinen ja liukas. Varovasti edetessä polku tuntuu kuitenkin turvalliselta.
Hopeavuoren vieressä sijaitsee tehdasalue, missä jalostetaan puutavaraa. Tehtaasta kuuluva jyske jopa enemmänkin rauhoittaa kuin häiritsee etenemistä. Jyske on jopa rytmiltään juuri oikea omille kävelyaskelille. Vaikka tehdas sijaitseekin aivan lenkkipolun vieressä alhaalla, ei se juuri maisemia pilaa. Tehdasalueelle johtaa myös junarata, josta ei tällä kertaa kuitenkaan kuulu raiteiden kolinaa.
Kuntoilua keskellä polkua
Saavun polun puolivälissä sijaitsevalle kuntoilupaikalle, mistä löytyy paljon kehon painotreenille sopivia laitteita, kuten kolme puista leuanvetotankoa, vatsa- ja selkälihaspaikat sekä osittain aikojen saatossa lahonneet ja kuluneet puiset aidat, joita voi kuitenkin vielä hyppiä yli. Yleensä juostessani pysähtyisin paikalle vetämään muutaman leuan, mutta tällä kertaa jätän hiljaisen kuntoilupaikan taakse ja jatkan matkaa.
Maisemat yltävät kaupunkiin asti
Reitin varrelta tavoitan Miikan, joka on tullut paikalle kävelemään sekä ottamaan kuvia maisemista. Reitiltä löytyy myös hyviä kuvauspaikkoja, joista avautuvat parhaimmassa tapauksessa näkymät jopa Lappeenrannan keskustaan sekä Saimaalle asti. Tämän päivän harmaan sään läpi tuskin erottaa Lappeenrannan vesitornia, mutta kyllä se jotenkin erottuu. Myös Miika on erittäin tyytyväinen maisemiin.
“Tuossa on hyvät maisemat ottaa myös valokuvia, maisemat avautuu kaupungin suuntaan ja järvi näkyy”, Miika kehuu maisemia.
Hopeavuori on hyvä, mutta samalla vaativa paikka kohentaa kuntoaan paikan korkeuserojen vuoksi. Miika kuitenkin näkee, että Hopeavuori ei ole liian vaativa polku.
“Suhteellisen helppo reitti, jos kävelee”, Miika miettii.
Hopeavuori sisältää paljon tasaisia helppoja pätkiä, mutta väliin sattuu myös paljon jyrkkiä ja pitkiä nousuja, joten vaihtelua riittää.
Juurakoita ja muuta mukavaa
Nimensä mukaisesti Hopeavuori on Hopeavuori. Polun kunnossapito on lopetettu 2010-luvun aikana ja se on aiheuttanut haittoja reitille. Reitti on esimerkiksi hyvin juurakkoinen ja kesäisin myös hyvin heinäinen. Edellisenä kesänä käydessäni juoksemassa polkua, törmäsin samalla kerralla jopa viiteen kuolleeseen päästäiseen reitillä. Myös valaistus on lopetettu polulla, joten pimeällä kannattaa olla varovainen. Myös Miika toteaa, että kunnossapidon lopettaminen näkyy esimerkiksi reitin kunnossa.
Kesää ja kasvillisuutta odotellessa
Jatkan matkaa ja loppupätkä onkin vain nousua ja laskua vuoron perään. Nyt liukkaalla erityisesti alamäet on otettava varovasti. Kotimatkalla törmään vielä Marjutiin, joka käy usein kävelemässä ja juoksemassa Hopeavuorella. Marjut on kova hiihtäjä ja Hopeavuorella ylläpidettiinkin aikaisemmin myös hiihtolatuja, mutta hiihtäjiä ei Marjutin mielestä tuolloin paljoa näkynyt.
“Mäet on aika jyrkkiä ja ne oli aika vaarallisia laskea ainakin osalle hiihtäjistä varmaan, että siellä ei sen takia ehkä käynyt porukkaa”, Marjut tuumii.
Marjut myöntää, että latujen puuttuminen harmittaa. Myös omat varhaisimmat muistoni Hopeavuoresta liittyvätkin juuri hiihtämiseen.
Vuodenajan vaihteluiden näkyminen on yksi parhaista asioista Hopeavuoren polulla. Myös Marjut on asiasta samaa mieltä.
“On kiva seurata vuodenaikojen vaihtelua siellä. Talvella on huonompi liikkua, sillä siellä on vain polkuja, mutta kesällä on kivempi liikkua, kun siellä on sitä vaihtelevaa maastoa”, Marjut kuvailee.
Vaikka Hopeavuoren kuntopolulla on huonot puolensa, on polulla enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. Kesä alkaa olla jo nurkan takana, joten on aika käydä jälleen kävelemässä polulla enemmän. Erityisesti juoksijoille polku tarjoaa hyvät mahdollisuudet treenata, joten suunta kohti Hopeavuorta, ei ne mäet niin pahoja ole.
“Jaksaahan ne nyt mennä”, Miika kuittaa.
(Kansikuva:Akseli Lautiainen)
