Akselivaltojen johtajat Benito Mussolini ( vas.) ja Adolf Hitler.

Kuuntelen luentoa, jossa käsitellään muiden muassa negatiivista julkisuutta ja toimittajan objektiivisuutta. Aihe herättää ajatuksia. Hyvän toimittajan pitäisi aina pitää omat arvonsa, asenteensa ja mielipiteensä taustalla. Mutta onko se edes mahdollista?

Liian usein tv:ssä näkee tai lehdissä lukee ammattitoimittajien tekemiä juttuja, joista tunkee läpi tekijän oma asenne. Epäammattimaisimmat keissit ovat suorastaan irvokkaita. Tai huvittavia. Riippuu käsiteltävästä asiasta ja sen merkityksellisyydestä.

Valta edellyttää aina myös vastuuta

Eduskuntavaalipöhinä on alkamassa, vaikka vaalit ovat vasta ensi keväänä. On luvassa yltäkylläisesti hupia kansalle. Muulloin liian kiireisillä kansanedustajilla ja ministereillä alkaa olla aikaa käydä erilaisissa tapahtumissa ja antaa haastatteluja lähes kaikille, jotka keksivät sellaista pyytää.

Kovin harvassa ovat toimittajat, jotka pystyvät haastattelemaan ja tekemään juttuja täysin tasapuolisesti. Yleensä läpi paistaa joko oma asenne tai näkemys vaalituloksesta. Kauimpana omasta arvomaailmasta olevat haastateltavat saavat kiperimmät kysymykset ja negatiivisimmat sävyt. Häviäjät eivät kiinnosta. Ne tiedetään jo ennalta. Medianäkyvyyttä niille annetaan sen mukaan. Eli vähän. Suuret puolueet saavat tilaa. Ja ministerit. Kärkikahinat ja nousijat kiinnostavat. Paitsi perussuomalaiset. Niillä on väärät mielipiteet.

Ehdokkaiden epätasa-arvoinen kohtelu on demokratian toteutumisen ja sanavapauden kannalta vähintäänkin arveluttavaa. Medialla on suuri valta. Toimivassa demokratiassa valta edellyttää aina myös vastuuta. Natsi-Saksa ei ollut sellainen. Vastuullisesti valtaa käyttävä demokratia.

”Tunnekylmä tyranni se oli. Ja pahan ruumiillistuma. Se on fakta.”

Luennoitsija haastaa pohtimaan onko kaikista maailman ihmisistä mahdollista tehdä positiivinen juttu. Yksi yleisön joukossa on sitä mieltä, että kaikissa maailman ihmisissä on myös jotain hyvää. Hän haluaa tulevana toimittajana aina löytää sen hyvän joka ihmisestä. Myös Hitlerissä oli kuulemma hyvää. Hän oli vain aikansa uhri.

Saman päivän iltana tytär lukee kotona historian kokeeseen. Sattumoisin Hitleristä. Alkoipa kiinnostaa! Espoolaisen peruskoulun kahdeksasluokkalaisten historiankirjassa opetetaan muun muassa, että ”man kan säga att Hitler är den onde förkroppsligad, en känslokall tyrann”.

Kellahdan helpottuneena sänkyyn. Hetken ehti ahdistaa ajatus mahdollisesta yltiöpositiivisuuden vaatimuksesta. Koulussa se jo opetetaan. Hitler oli paha. Aina ei ole tarvetta positiiviseen sananparteen.

Minna Branders

(Kuva: phpwebquest: akselivaltioiden johtajat Benito Mussolini, vas. ja Adolf Hitler)