Nurmijärven Nukarilla sijaitsevalla islanninhevostallilla käy kuhina koronasta huolimatta.
Vuonna 2003 perustettu islanninhevostalli tarjoaa harrastusmahdollisuuden ympäri vuoden lapsille ja aikuisille. Tallin päiviä täyttävät ratsastuskoulut, maastovaellukset ja yritysten virkistyspäivät. Mukaan mahtuvat niin ensikertalaiset kuin kokeneemmatkin ratsastajat. Islanninhevoset ovat luonteeltaan lempeitä ja hieman tavallista hevosta pienikokoisempia, joten ne ovat loistava työpari vasta-alkajalle.
Pihaan saapuessa tuntee välittömästi kuuluvansa joukkoon. Kokeneemmat asiakkaat opastavat mielellään uusia kasvoja. Henkilökunta toimii asiantuntevasti ja luo ympärilleen rauhallisen ilmapiirin.
Joukko eri-ikäisiä ja -tasoisia ratsastajia valmistautuu lähtemään kahden tunnin maastovaellukselle. Ohjaaja kertoo pohjatiedoksi hyvin napakan ohjeistuksen siitä, mistä löytyy hevosen kaasu, jarru ja ratti. Ennen hevosen selkään nousua käydään vielä läpi ohjeistukset maastossa toimimiseen.
Hevoset jaetaan taitotasojen mukaan ja ensikertalaiselle annetaan kokeneimmat hevoset. Käytännössä tällainen hevonen tietää kokematonta ratsastajaa paremmin, mitä tekee ja seuraa nätisti edellä menevän häntää.
Maastosta mielenrauhaa
Maastovaellus kestää kaksi tuntia ja sen aikana pääsee kokeilemaan tölttiä, joka on islanninhevosen oma askellus. Halutessaan saa kokeilla myös ravia ja laukkaa.
Rauhoittava metsäympäristö, vaihteleva maasto ja auringonpaiste piristää mieltä ja alkujännityksen jälkeen on helppo ymmärtää miksi ihmiset hakeutuvat ratsaille.
Mintzun issikkatallin on löytänyt asiakaskunta ympäri Etelä-Suomea. Yksi ryhmän kokeneimmista on helsinkiläinen Satu Hlinousky, joka on ratsastanut 20 vuotta ympäri maailmaa.
-Hevostallilla on paljon samanhenkistä porukkaa ja rento ilmapiiri. Käymme täällä, koska täällä hevoset ovat ulkona. Tyttärelläni on paha hevosallergia, joten ulkotalli on välttämätön.
Ratsastuksesta korvaava harrastus
Mintzun issikkatallin omistaa entinen kilpahevosten hoitaja Minna Järvinen. Järvinen on nähnyt uransa aikana paljon, mutta myöntää, että koronan iskiessä tuli pala kurkkuun. Järvinen kertoo huojentuneena, että asiakasmäärät ovat kasvaneet viimeisen vuoden aikana.
-Toiminta tapahtuu ulkona ja hevosen selässä ollessa turvavälit pysyvät väkisinkin. Tänne tulee paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet lopettamaan muun harrastustoimintansa.
Järvinen tiedostaa, että ratsastusta varjostaa leima vain rikkaiden ihmisten harrastuksena. Hän korostaa, että monessa paikassa kynnystä kokeilemiseen on pyritty madaltamaan.
-Mukaan tarvitsee lähinnä säänmukaisen varustuksen. Tämä ei todellakaan ole mitään välineillä brassailua.
Ennakkoluulot kumoon
Aikaisemmin olen itse kokenut hevosurheilun vaikeasti lähestyttäväksi. Oma asenteeni on ollut hyvin ennakkoluuloinen ja stereotyyppiset oletukset ovat olleet tiukassa; ratsastaminen on kallista ja täytyy kuulua tiettyihin piireihin, jotta voi uskottavasti tulla hevostallille. Olen ajatellut, että ratsastustarvikkeet maksavat miljoonia ja ne täytyy löytyä omasta takaa. Uskomus vaatimuksesta käydä monta teoriatuntia ja tietää hevosista kaikki kavioista korviin asti, ennen haaveestakaan ratsaille pääsystä, on myös ollut esteenä.
Ennakkoluulot karisivat välittömästi kun saavuin paikalle. Oli positiivisesti yllättävää huomata, miten matala kynnys kokeilemiseen on. Omia välineitä ei tarvinnut lainkaan, ainoastaan lämpimät ulkoiluvaatteet ja hyvät kengät.
Nousin tallin pihassa ensimmäistä kertaa koskaan hevosen selkään ja pääsin välittömästi mukaan maastoon. Ryhmän muut jäsenet olivat iloisia puolestani, kun näkivät, kuinka jännitys lopulta taittui rentoutumiseen. Hevosen kanssa työskentely oli opettavaista. Miltä voikaan tuntua, kun ohjat ovat käsissä, mutta varma hevonen on käytännössä viejä?
Suosittelen jokaista kokeilemaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti uusia asioita.
Kannen kuva: Ina Leminen
