Kuva: Pixabay, Pexels

”Ootpas sä dramaattinen”, ”Älä ota tätä niin raskaasti”, ”Miksi nolostut niin helposti”. Lauseita, jota herkälle ladotaan harvakseen.

Herkkyys on ominaisuus, jonka kanssa on vaikeaa olla sinut. Se väsyttää, kuormittaa ja kuluttaa. Se saa muiden mielestä pienet asiat tuntumaan joskus ylitsepääsemättömiltä ja musertavilta. Herkkyys on piirre, jota liian moni ei hyväksy.

Mitä herkkyys sitten on? Sitä elää meissä kaikissa ja osalla se ilmenee vahvemmin. Herkkyys on hermojärjestelmän ominaisuus, joka tuntuu voimakkaina reaktioina erilaisiin asioihin kokonaisvaltaisesti. Tunteiden kokeminen ääripäissä, helposti liikuttuminen ja toisten tunteiden aistiminen kuuluvat kaikki herkkyyteen. Herkkä ihminen pohtii asioita syvällisesti mahdollisimman monista näkökulmista. Vahvat tuoksut ja äänet saattavat nostaa herkän niskavillat pystyyn. Ylikuormittuminen on isompi riski herkälle, jos ei ota tarpeeksi aikaa itselleen tunne –ja informaatiotulvan prosessointiin.

Olen itse herkkä ihminen. Itku toimii ensireaktiona iloissa ja suruissa. Ajatukset ja tunteet kiitävät niin usein lujaa, että niihin on vaikea tarttua. Tämä yhdessä ympärillä tapahtuvien ärsykkeiden kanssa aiheuttaa usein vaikeuksia keskittyä. Ihmisten ja paikkojen tunnetilat tarttuvat omaan oloon ja ympäristön vaikutukset tuntuvat helposti.

Me 90-luvulla syntyneet olemme sotasukupolven lastenlapsia. Silloin ei tunnettu mielenterveysongelmia vaan selkäkipuja, jos töistä jäätiin pois. Tunteiden näyttäminen oli heikkoutta, varsinkin jos se oli jotain muuta kuin sisu-Suomen sitkeyttä. Tämä malli on näkynyt erityisesti vanhempiemme kotona. Useita heistä on tukahdutettu ja moitittu herkkyytensä esiin tuomisesta ja saatu näin tuntemaan häpeää omasta itsestään.

Jos jo naisena kokee ihmisten suvaitsemattomuutta herkkyyttä kohtaan, voi vain kuvitella herkkien miesten elämää. Naisilla herkkyys on odotetumpaa, vaikka sitä saatetaankin pitää heikkoutena. Vahva kokemus herkkyydestä voi saada miehen tuntemaan pienuutta, kuin se ei olisi hyväksyttävä osa miehuutta ja minää.

Herkkyys on ihana asia. Se ei liity sukupuoleen, sitä löytyy jokaiselta ja se on universaalia. Se rikastaa tunne-elämää ja luo ajatteluun syvyyttä. Herkät ihmiset ovat empaattisia ja intuitiivisia, joita tarvitaan ihmisten kanssa työskentelyssä. Jos herkkyys kielletään jo lapsena, voi lapsi kokea huonommuuden tunnetta. Että ei ole tarpeeksi hyvä sellaisena kuin on ja omat koetut tunteet eivät ole hyväksyttyjä. Torjuttu herkkä ihminen kapseloituu, mikä aiheuttaa yksinäisyyden ja masentuneisuuden tunteita.

Itsensä etsiminen ja määrittely ovat erityisen tärkeitä herkälle ihmiselle. Minuus ei ole välttämättä niin tarkkarajaista, ja se voi heilahdella paljonkin elämän varrella. Herkkä voi olla silti aito ja oma itsensä, vaikka minuus muuttuisi. Tunteiden runsas prosessointi on keino käsitellä tapahtumia, mihin herkän kannattaa varata aikaa palautuakseen.

Itse olen vasta minuuden määrittelyn matkan alkupäässä. Määränpäänä on toivottavasti itsensä hyväksyminen kaikkine muutoksineen ja vivahteineen, vaikka itsensä tuntemisen matka onkin ikuinen.

Yhteiskunta ihannoi itsevarmuutta ja rohkeutta. Herkän ihmisen itsevarmuus voi olla juuri sitä, että uskaltaa itkeä muiden läsnäollessa ja kokea moninaiset tunteensa, myös epävarmuudet. Ei karaistuteta herkkiä ihmisiä ja pakoteta heitä rakentamaan suojakuoria. Se syö heitä sisältä ja herkkyys, suuri rikkaus, murenee pikkuhiljaa pois. Annetaan heidän tuoda lempeyttä ja ymmärrystä maailmaan.