Laulujoutsen on Juha Kurosen ehdoton lempilintu. KUVA: Thermos

Lokakuinen aamu tekee tuloaan Vanhankaupunginlahdella, vielä on pimeää. Kaislikossa liikkuu jokin, se on jotain isoa. Suomen kansallislinnun, laulujoutsenen ylväs kaula nousee yli pitkän heinikon. Ensimmäisten auringonsäteiden tuikkiessa kohti Lammassaaren lintutornia on lintubongari Juha Kuronen kiikarit kaulallaan valmiina paikalla. 

Lintujen laulu rauhoittaa Jussiksi kutsuttua 79-vuotiasta entistä biologian ja maantiedon opettajaa. Arkiset asiat unohtuvat, kun aistit virittyvät lintujen tarkkailuun. 

“Vanhankaupunginlahdelle tai Laajalahdelle tulen melkein joka aamu, kunhan vain töiltäni Suomenlinnan hostellista kerkeän”, kertoo intohimoinen lintumies Jussi.

Linnut ovat olleet osa Jussin arkea jo pienestä pojasta asti, niiden parissa hän on saanut viettää lähes koko elämänsä. Kun Helsingin suurpommitukset alkoivat helmikuussa vuonna 1944, joutui Kurosen perhe muuttamaan Orimattilaan. Maalaismaisema tarjosi nuorelle pojalle erinomaisen mahdollisuuden tutustua luontoon ja siivekkäiden tutkimiseen. 

Päivät kuluivat lintulaudan tarkkailun parissa ja metsässä kävellen. Kaupungin vilskeen vaihtuminen maaseudun seesteisyyteen teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen Jussiin. 

“Jos emme olisi joutuneet muuttamaan Orimattilaan pommitusten alta pois, en varmasti olisi näin kiintynyt lintuihin. Ikävät asiat tarjosivat minulle mahdollisuuden oppia luonnosta”, pohtii hän lapsuuden kokemuksiaan Orimattilassa. 

Lintujen ruokintaan osallistunut ja pesintää aktiivisesti tarkkaillut poika innostui linnuista välittömästi. Luonnon tarkkailu johti myös biologian ja maantiedon opettajan ammattiin. Opettajan sijaisuutta tekemään mennyt Jussi päätyi viettämään Mäkelänrinteessä tasan 40 vuotta.

“60-luvun puolivälissä minua pyydettiin sijaistamaan opettajaa, joka oli joutunut sairaalaan. No, opettaja ei koskaan palannut, ja sinne minä sitten jäin”, kertoo Jussi uransa alkuvaiheista. 

“Jussi oli hauska ja innostava opettaja, jolla oli verbaliikka kunnossa ja ennakkoluuloton suhtautuminen elämään”, kuvailee Jussin entinen oppilas opettajaansa.

Juha Kuronen on ollut aktiivinen lintuharrastaja lapsesta asti. KUVA: Sampsa Hannonen

Linnuista alkanut ura johti suomalaisen leirikoulutoiminnan pioneeriksi

Sattumalta ei Jussia pyydetty perustamaan Suomenlinnaan leirikoulukeskusta vuosituhannen vaihteessa. Pitkä ura Luonto-liiton toiminnanjohtajana ja leirikouluyhdistyksen perustajajäsenenä olivat mandaatti tehdystä työstä. 

“Sain soiton vuonna 2000 Suomenlinnan hoitokunnalta, että sinne haluttaisiin perustaa leirikoulukeskus, ja sitä kummemmin pohtimatta lähdin projektiin mukaan”, kertoo Jussi nykyisen työpaikan historiastaan. 

Ympäri Suomea leirikoulukeskuksia perustanut Kuronen joutui pohtimaan keskuksen kannattavuutta Suomenlinnassa. Korkeista vuokrista ja kausittaisista kävijämääristä kärsivä saari Helsingin edustalla oli ongelmallinen koululaisten leirikoulutoiminnan kannalta. 

“Päädyimme hostellimuotoiseen ratkaisuun, jolloin toiminta saadaan kannattavaksi. Syksyt ja talvet ovat hiljaisia, mutta yksittäiset turistit tasoittavat hostellin liiketoiminnan kannattavuutta”, toteaa Jussi.

Pitkän uran opettajana tehnyt Jussi on tehnyt havaintoja myös oppimisympäristön vaikutuksesta ja sen tärkeydestä. Vaihtuvaa oppimisympäristöä ja ryhmäytymistä korostava kokenut pedagogi tuntuu tietävän, mistä puhuu.

“Opetusmenetelmien pitää olla monipuolisia ja biologian opiskelun on tapahduttava ulkona. Oppilaiden on päästävä havainnoimaan luontoa ja kohtaamaan sen monimuotoisuus,” toteaa Jussi.

“Jokaisen lapsen tulisi päästä ainakin kerran elämässään leirikouluun. Se on yhteisöllinen sekä osallistava kokemus, jolla on suuri merkitys lapsen monipuolisen kehityksen kannalta”, Jussi lisää. 

Jussi on kiertänyt maailmaa lintujen perässä. Afrikkaan hän on tehnyt lukemattomia matkoja matkanjärjestäjän ominaisuudessa. KUVA: Sampsa Hannonen

Maailmaa nähnyt Jussi on antanut suomalaiset nimet kaikille maailman käkilajeille

On sanomattakin selvää, että Jussi on omistanut elämänsä lintuharrastukselle. Harrastuneisuuden tasosta kertoo myös entisen kansanedustajan, Pertti Salolaisen kanssa yhteinen luonto-ohjelma Yleisradiolla. Luonto ohjelma alkoi 1975 ja toimi lähes muuttumattomana aina vuoteen 2007. 

“Vanha retkikaverini Veikko Neuvonen kysyi, haluaisinko tulla tekemään Ylelle luonto-ohjelmaa. Ei tarvinnut paljon suostutella, ja siinä vierähti kahdeksan vuotta, kun höpöttelimme linnuista ja luonnosta radiossa”, kertoo Jussi työvuosistaan Yleisradiossa. 

Suurimpana saavutuksenaan hän pitää kuulumista viisihenkiseen työryhmään, joka nimesi 9 000 lintulajia. Yksinään Jussi nimesi kaikki maailman 300 käkilajia.

“Siinä oli iso homma, joka myös opetti minua paljon. Ilman tätä projektia en varmasti tietäisi linnuista niin paljon kuin tiedän nyt”, Jussi kertoo.

Maailmaa lintujen perässä kiertänyt Jussi on nykyiseen rauhalliseen arkeensa tyytyväinen. Sopivassa suhteessa lintuharrastusta, uintia ja ystävien kanssa ajanviettoa. Sään salliessa on kuitenkin linturetki aina tiedossa. Vaikka kokemusta on lintulajeista ympäri maailmaa, nimeää Jussi lempilinnukseen laulujoutsenen. 

“Kun näkee joutsenen lentävän, on kuin taiteilija olisi luonut sen”, Jussi kuvailee.