Selaillessa somea päivät pitkät törmää lukemattomiin määriin turhanpäiväisiä mainoksia ja tarjouksia, joiden ohi scrollaa ennen kuin ehtii lukea edes ensimmäistä sanaa. Näin ainakin suurin osa ajasta prosessi kulkee eteenpäin ja mainoksen olemassaolon unohtaa keskimäärin kaksi sekuntia sen näkemisen jälkeen.
Tosin viime viikon torstaina tilanne oli omalla kohdallani erilainen, kun sormeni osui Veripalvelun Instagram-ilmoituksen päälle. En ollut luovuttanut kertaakaan verta kahdenkymmenen ikävuoteni aikana ja jostain kumman syystä mainos toimi ja päätin muuttaa asian. Soveltuvuustesti ja ajanvaraus seuraavalle päivälle olivat hoidettu seuraavassa viidessä minuutissa ja en voinut muuta kuin hämmästellä kuinka helppoa se oli.
Vuonna 2020 Suomessa luovutettiin vajaa 100 000 litraa verta. Verta luovutti lähes 120 000 eri henkilöä. Ylivoimaisesti eniten verenluovutuksia tulee 20–30-vuotiailta naisilta, vaikka he voivat osallistua keräykseen rauta-arvojen putoamisen vuoksi vain kerran vuodessa.
Veripalvelun mukaan erityisesti nuoria miehiä kaivattaisiin luovuttajiksi enemmän, he saisivat käydä luovuttamassa 2-4 kertaa vuodessa. Miesten ja naisten luovutusmäärien ero on suurin juuri nuorissa ikäluokissa.
Pääkaupunkiseudulla on yli kymmenen luovutuspaikkaa, jotka kaikki löytyvät veripalvelu.fi nettisivuilta ja minä valitsin Ison Omenan kauppakeskuksen Espoossa. Aikani oli viideltä ja pääsin jo varttia vaille kuusi lähtemään, tapahtuneen jälkeen päällimmäisenä tunteena mielessäni ylpeys ja suussani mansikkasmoothien ja omenaviipaleiden maku. Koko prosessi oli niin miellyttävä kuin vain neulakammoiselle ensikertalaiselle pystyi olemaan. Ystävälliset hoitajat, selkeä ohjeistus ja ravitseva välipala pistoksen jälkeen jättivät leppoisan olon. Rautapillereiden napsiminen ja pieni päänsärky lauantaina eivät saaneet tahrittua positiivista kokemusta. Jälleen ihmettelin, kuinka helppoa kaikki oli.
Verenluovutuksessa on lukuisia terveydellisiä rajoituksia ja joka kymmenes suomalainen ei voi luovuttaa verta jostain näistä syistä. Yleisiä esimerkkejä on jo valmiiksi matalat rauta-arvot, uusi seksikumppani, veressä elävä sairaus, tietyissä maissa viimeaikaiset vierailut tai yksinkertaisesti liian paha neulojen pelko. Silti yhdeksän kymmenestä suomalaisesta voi luovuttaa verta, mutta en tunne kuin yhden, joka käy säännöllisesti sitä tekemässä. Itsekin olin jo vuosia miettinyt asiaa, mutta jostain syystä en vain järjestänyt sille aikaa. En tiedä, oliko kyse vain laiskuudesta vai välinpitämättömyydestä, mutta olen tyytyväinen, että vihdoin kävin.
Rohkeuden ja ylpeyden tunne, mikä tulee mahdollisesti toisen ihmisen hengen pelastamisesta on mukava ajatus taas seuraavan vuoden ajan. Aion ehdottomasti vastata ensi vuoden luovutuskutsuuni heti, kun se vaan saapuu. Ajatus siitä, että pystyin tunnilla omasta elämästäni jatkaa jonkun toisen omaa vuosilla on sydäntä lämmittävä. Luovutettua verta käytetään loputtomiin tarkoituksiin hätäleikkaustapauksista ja keskoslapsista aina syöpäpotilaisiin. Parin vuorokauden päänkivistys ja muutaman viikon rautakuuri ovat halpa hinta siitä, mitä voit saada aikaan 500 millilitralla verta. Helpolta se vaikutti ja helppoa se olikin. Jokaista tarvitaan, alkakaa tekin hengenpelastajiksi!
