Haluan antaa kiitosta. Joka päivä iloitsen siitä, miten helppoa Helsingissä liikkuminen on. Siis ilman autoa. Bussi-, ratikka,- lähijuna- ja metroverkosto on kattava ja ketterä, kulkuneuvon vaihtaminen käy jouhevasti. Metro on monella asemalla maan päällä tai vain yksien portaiden päässä, ja bussilaiturit nojaavat asemien kylkeen. Helsingin poikittaislinjat ansaitsevat nekin hatunnoston, käytän niitä niin usein.
Oma polkupyörä kulkee myös metrossa ja lähijunissa mukana, joten joskus osan matkasta voi halutessaan taittaa tervehenkisesti polkemalla. Pyöräteitä syntyy koko ajan lisää, ja hyvä niin – pyörätieverkosto kun ei vielä ole kantakaupungissa katkeamaton. Kaupunkipyörät ovat lisääntyneet ja näyttävät vakiinnuttaneen paikkansa kevytliikenteessä. Hienoa!
Liikkuminen keskustassa ja kantakaupungin alueella voi olla myös hauskaa. Uusin tulokas kesä-Helsingin katukuvassa ovat sähköpotkulaudat, joita voi kuka tahansa käyttää hankkimalla maksullisen sovelluksen. Eittämättä paras elämyshankintani tänä kesänä, ja paljon halvempaa kuin lippu Linnanmäelle. Sillä oikeasti pääsee nopeasti paikasta toiseen, eikä ylämäissä hengästy. Meilahden päivystyspoliklinikalla ollaan kyllä huolissaan, tapaturmia ja onnettomuuksia on sattunut niin paljon. Syy on kuitenkin käyttäjässä, ei itse laitteessa. Skootterilla liikkuminen vaatii valppautta ja tilannenopeuden sääntelyä, reittisuunnitteluakin – potkulaudalla ajelee kyllä mukulakivillä mutta ei ole kovinkaan nautinnollista. Toivottavasti näitä ei kielletä!
Kaltaiseni julkisliikenteen massakäyttäjän hymy hyytyy, kun Helsingistä matkustaa Espooseen. Linja länteen on nopea, mutta vain, jos määränpää on aivan metrolinjan likeisyydessä. Espoon ns. liityntäalueille, kuten vaikkapa Mankkaalle tai Olariin, matka kestää tuskastuttavan kauan, ja vaihtaminen metrosta syvien tunneleiden uumenista bussiin on rasittavaa. Entisenä espoolaisena olen kulkenut aikanaan seutubusseilla paljon. Kotiovelta Kamppiin pääsi alle puolessa tunnissa – ilman vaihtoa. Länsimetrohankkeella korjattiin sellaista, mikä ei ollut rikki. Toisin kuin joukkoliikenteen pitäisi, nykysysteemi vain kannustaa espoolaisia yksityisautoiluun.
Taustalla täytyy olla suunnittelijoita, jotka itse eivät julkisia käytä – niin älyvapaa ja kiusanhenkinen muutos on. Asukkaiden hätähuudot tuntuvat kaikuvan kuuroille korville. Vaikka HSL ei voisikaan palauttaa seutubusseja metron rinnalle, se voisi lisätä bussien yövuoroja eli ns. N-vuoroja ja aikaistaa niitä kulkemaan kello iltayhdeksän jälkeen. Tai edes synkronoida viimeisen metron tuloajan ja yhteysbussien lähtöajat niin, että Helsingistä pimeällä palailevalla on mahdollisuus saavuttaa tämä jatkoyhteys.
Julkisia kulkuneuvoja kannustetaan käyttämään niiden ympäristöystävällisyyden vuoksi. Tästä syystä rakenteilla on parhaillaan Helsingin ja Espoon välillä liikennöivä pikaraidelinja eli raide-Jokeri, joka korvaa suosimani 550-bussilinjan lähes reitilleen. Toivokaamme, että tämän hankkeen häviäjiä tulevat olemaan “vain” liito-oravat.
