Yhdeksäsluokkalainen Sani Elo pöyristyi, kun opettaja asteli luokkaan kourallinen mittanauhoja kädessään. Tunnin aiheena oli keskivartalolihavuus. Opettaja jakoi luokkalaisille mittanauhoja, jotta oppilaat voisivat mitata oman keskivartalonsa ympärysmitan ja vertailla tuloksia suosituksiin. Elo koki tilanteen ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi, sillä miksi hänen vyötärönympäryksensä kuului kenellekään muulle kuin hänelle itselleen.
Yhteiskuntamme terveyskäsitys on vahvasti painokeskeinen. Ihmisen ulkoinen olemus kertoo meille usein ennakkoluuloisesti liikaa. Olemme tottuneet ajattelemaan, että lihavuus on aina epäterveellistä, rumaa sekä taakka yhteiskunnalle. Useasti myös oletamme , että lihavuus on aina ihmisen oma vika.
Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä on kohdannut laajemmin juuri nuorten kokemuksia syömisestä sekä ulkonäköön liittyvistä paineista. Hän haluaakin haastaa ihmisiä ajattelemaan, mistä meidän terveyspuheemme on lähtöisin. Mikkilä ei usko, että toistemme mittaaminen ja punnitseminen lopulta lisää kenenkään hyvinvointia.
“Nuorten syömishäiriöissä näkyy aikamme tapa olla kovin tietoisia suosituksista ja muista raameista. Oireiluun liittyy usein itsensä mittaaminen ja vertailu”, Mikkilä kertoo.
Mikkilälle Elon tapaus ei tule yllätyksenä. Hän on itse kuullut pari viikkoa sitten samankaltaisesta tilanteesta, jossa terveystiedontunnilla opettajan tiedossa on ollut yksi syömishäiriötä sairastava oppilas. Opettaja on antanut kyseiselle oppilaalle vaihtoehtoisen uni- sekä fiilispäiväkirjan, kun muu luokka on toteuttanut ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa. Mikkilä toivoo, että opettajat ajattelisivat terveyttä kokonaisvaltaisemmin.. Mitä jos luokassa on muitakin oireilevia? Mikseivät siis kaikki luokan oppilaat olisi voineet täyttää uni- ja fiilispäiväkirjaa ruoan nysväämisen sijasta?
Nuorten syömishäiriöiden ei voida suoranaisesti sanoa olevan kasvussa, sillä nykyään syömishäiriöistä puhutaan avoimemmin kuin ennen. Syömishäiriöt ovatkin luultua yleisempiä. Suomessa ja muualla maailmassa ollaan havahduttu siihen, että syömishäiriöistä voidaan puhua jo muissakin tilanteissa kuin vain hengenvaarallisissa.
Mitä lukee opetussuunnitelmassa?
Terveystieto on tärkeä osa nuorten oppimista. Oppilaita ohjataan ymmärtämään omaa kehitystä sekä rohkaisemaan itsensä hyväksymiseen. Terveystieto on usein herkkä aihe varsinkin teini-iän murroksessa oleville nuorille. Siksi on tärkeää huolehtia, että oppilaiden arviointi ei kohdistu oppilaan omiin arvoihin, asenteisiin, terveyskäyttäytymiseen tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
Opetussuunnitelmassa selvennetään, että oppimisympäristöjä ja työtapoja valittaessa tulee huomioida yksilön mahdollisuus tutkia ilmiöitä mahdollisimman turvallisissa ja luonnollisissa tilanteissa. Terveystiedon yksi pääperiaate on tuoda nuorille ilmi hyvinvointia heikentäviä tekijöitä, kuten liikkumattomuus, passiivinen elämäntapa, ravitsemus- ja nukkumisongelmat.
Pitäisikö opettajien koulutusta lisätä
“Suoranaisesti opettajille ei ole vielä suunnattu Syömishäiriöliiton kautta koulutusta, mutta olemme tästä kyllä keskustelleet paljon”, Mikkilä sanoo.
Opetusalalla olisikin tarvetta erilaisille koulutuksille, joissa esimerkiksi yläasteikäisten nuorten haavoittuvuutta opittaisiin tunnistamaan ja ottamaan huomioon opetuksessa.
“Se, millainen auktoriteettiasema opettajalla on nuorille, niin se on se tärkeä osa”, Mikkilä toteaa.
MLL tarjoaa kuunteluapua
MLL eli Mannerheimin lastensuojeluliitto on jo pitkään kuunnellut nuorten huolia. Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissa ulkonäköön liittyvät keskustelut ovat hyvinkin yleisiä. Niissä käy ilmi nuorten huoli omasta painosta, pituudesta ja ulkoisesta olemuksesta. Keskustelupalstoilla nuoret pohtivat keskenään liikuntatottumuksiaan sekä vertailevat kehojaan.
“Juuri kehitysvaiheessa olevalla nuorella on suuri huoli itsestään. Murrosiässä olevan nuoren kriittisyys kasvaakin tässä kohtaa elämää”, kertoo MLL:n auttavan puhelimen ja digitaalisten palveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki.
MLL pystyi viime vuonna vastaamaan 16 000 yhteydenottoon. Kyseinen luku on vain murto-osa kaikista saaduista puheluista ja chateista. Nuoren kannattaa silti yrittää ottaa yhteyttä, sillä läpi pääsee, kun jaksaa hetken yrittää. Avun hakeminen on monelle kynnyskysymys. Apua hakiessa kannattaa miettiä, löytyisikö omasta koulusta jokin henkilö, jolle huolia voisi kertoa. Sitä varten kouluissa työskentelee terveydenhoitajia, kuraattoreja ja opettajia. Jos nuorella ei ole rohkeutta hakea apua omasta koulusta, voi hän aina olla yhteydessä esimerkiksi anonyymeihin ja luottamuksellisiin palveluihin.
Pajamäki haluaa antaa yleisesti aikuisille neuvon:
“Monet nuoret alkavat varsinkin yläasteen viimeisellä luokalla näyttämään ulkoisesti erehdyttävästi aikuisilta. Aikuisten tulisi muistaa, että ulkokuoren takana asuu vielä monesti herkästi reagoiva ja haavoittuva nuori.”
MLL:n auttava puhelin päivystää maanantaista perjantaihin kello 14-20 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 17-20. Auttavan puhelimen numero on 116 111. Chatissa päivystetään iltaisin klo 17-20
Juttuun on haastateltu myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n koulutustoimikunnan puheenjohtajaa Ville Pesosta.
