Crazy Mister Sketch

Pasilan kaupunginosa sijaitsee noin viiden minuutin junamatkan päässä Helsingin keskustasta.

Kun ajattelen Pasilaa alueena, se tuo lähes väistämättä mieleeni ankean harmauden ja betonisten elementtitalojen viidakon. Sokkeloiset kulkuväylät korkeiden kerrostalojen ja niiden alle sukeltavien parkkihallien välissä, sekoittavat helposti suuntavaiston, ja tuntuu kuin olisi tullut ihan toiseen maailmaan.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Pasilan katukuvaa hallitsivat graffitit ja katutaide, mutta vasta ihan viime aikoina, se on taas alkanut kuoriutua harmaudestaan, kaiken katutaiteen kieltäneen nollatoleranssikauden päättymisen jälkeen.

Tänä päivänä taidetta pääsee ihailemaan eri puolilla kaupunginosaa. Vuonna 2017 Pasilaan maalattiin yhteensä 17 teosta, joiden tekijöinä on niin kotimaisia, kuin ulkomaalaisiakin taiteilijoita. Tämä kuitenkin on vasta alkua, sillä kevään ja kesän aikana seiniin on ilmestynyt mitä upeampia taideteoksia, ja lisää on luvassa.

Viimeisimpänä valmistui kanadalaisen taiteilijan Li-Hillin maalaama Helsingin isoin muraali, joka kuvaa Ilmatarta ja maailman syntyä kotkan munasta. 

Li-Hill

Lisää katutaidetta Helsinkiin -projektista alkunsa saanut Helsinki Urban Art, on kaupunkitaiteeseen erikoistunut yhdistys, joka tuo taidetta kaduille sen eri muodoissa, osaksi ihmisten elämää. Heidän tavoitteenaan on tuoda esille uusia tapoja käyttää kaupunkitilaa, luoda yhteisöllistä kaupunkikulttuuria ja etsiä taiteen sekä aktivismin keinoilla ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Pasilassa yhdistys järjestää, taiteen teon lisäksi, myös katutaidekierroksia joihin osallistumalla pääsee kuulemaan enemmän artisteista ja heidän töistään. Yhdistys toimii Helsingin lisäksi myös muualla Suomessa.

Kaduilla päämäärättömästi vaeltaessani huomaan, kuinka hauskaa teosten bongaaminen katukuvasta on. Sähköttäjänkadulla pysähdyn pidemmäksi aikaa, siellä on pienelle alueelle keskitetty useampi iso maalaus. Li-Hillin muraali nousee jalkakäytävän tasolta kerrostalon seinää pitkin korkeuksiin, mutta siltojen alle kätkeytyy tien molemmin puolin värikästä katseltavaa.

Chemis

Angry Birdsiä puhelimillaan pelaavat lapset saavat katsojan astelemaan edestakaisin ja etsimään sopivaa kuvakulmaa. Työ on moniulotteinen optinen illuusio, joka läheltä katsottuna ei avaudu hienoudessaan täysin, vaan täytyy siirtyä keskemmälle, hahmottaakseen kokonaisuuden. Tsekkiläisen Chemiksen teos käsittää koko sillan alustan.

Chemis

Tien toiselta puolelta löytyy uudempaa taidetta. Elokuun alussa Crazy Mister Sketch –nimellä kulkeva graffitiartisti pysähtyi Pohjoismaiden läpikulkumatkallaan maalaamaan alikulkuun todella näyttävän oinasta esittävän teoksen. Portaikon oikeassa reunassa taas, istuu eteläafrikkalaisen taiteilijan Breeze Yokon maalaama tyttö nojatuolissa pelastusrengas ympärillään. 

Breeze Yoko

Jatkan matkaani kohti Pasilan täysin remontissa olevaa asemaa, kurkistan alas portaikkoon. Sieltä löydän Puerto Ricosta Suomeen maalaamaan saapuneen Jose Di Gregorion geometrisen teoksen, jossa värejä ja graafisia muotoja on yhdistelty taidokkaasti. Vahvat kontrastit ja kirkkaat värit hyppäävät esiin harmaasta betonikuilusta.

 

Lähtiessäni kotimatkalle, huomaan ajattelevani Pasilaa hieman eri tavalla kuin ennen. Harmaa betonilähiö ei ehkä houkuttele lähestymään itseään, mutta kun sinne päätyy, haluaa sitä kokea enemmän.

Jose Di Gregorio