Helsingissä on tällä hetkellä 94 koirapuistoa. Helsingin kaupungin puisto-osastolta kerrotaan, että he saavat koiran omistajilta sekä toiveita että kehitysehdotuksia mutta eivät juurikaan positiivista palautetta. Helsinkiläiselle Katri Taalikaiselle koirapuisto on paikka, jossa kohtaa ihmisiä, joilla on sama kiinnostuksen kohde, koirat.
Helsingin kaupungin puistovastaava Pekka Engblom kertoo minkälaisia yhteydenottoja kaupunki saa koiran omistajilta koirapuistoihin liittyen.
– Uusia puistoja toivotaan jonkin verran, mutta verkosto on hyvin kattava. Se on kartoitettu niin, että noin viidentoista minuutin kävelymatkan päässä pitäisi jokaisella helsinkiläisellä olla koirapuisto, Engblom kertoo.
Kehittämisehdotuksia tulee paljon
– Helsingin koirapuistoverkosto on vaihtelevan ikäinen. Osa aitauksista saattaa olla jopa 70-luvulta. Niissä aidat alkavat olla vanhoja ja rakenteet kuluneita, Engblom kuvailee.
Koira-aitauksia, jotka on jaettu erikseen isoille ja pienille koirille, toivotaan paljon.
– Aina, kun puistoja uusitaan jako pyritään tekemään, jos vaan tila riittää, Engblom toteaa.
Maa-alustasta tulee paljon palautetta.
– En tiedä, olemmeko onnistuneet keksimään yhtään sellaista koira-aitauksen maa-alustaa, joka tyydyttäisi kaikkia koiranomistajia, Engblom sanoo.
Toiveet ja kommentit ovat kirjavia
– Aika vähän toivotaan mitään uusia palveluja eikä kaupunki sellaisia varmaan pystyisikään tarjoamaan. Koiran kanssa harrastaminen, esimerkiksi agility, on yhdistysten ja koiranomistajien omaan aktiivisuuteen perustuvaa.
– Aidoista, porteista ja varustetasosta tulee paljon kommentteja ja valituksia. Yritämme kunnossapidon keinoin tehdä parhaamme. Kaikkiin toiveisiin ei ole mahdollista vastata. Lumisina talvina tulee valitusta, kun koirat pääsevät hangelta hyppäämään aidan yli. Meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta järjestää lapiointipalvelua, Engblom sanoo.
Positiivinen palaute on harvinaista
Pekka Engblom toteaa suurimman osan toiveista olevan kivoja ja asiallisia, mutta sitten on myös erikoisempia yhteydenottoja.
– Jos koira juoksee valotolppaa päin, niin haetaan korvauksia kaupungilta, kun se oli kaupungin valotolppa, Engblom ihmettelee.
Harvoin kukaan ottaa yhteyttä antaakseen positiivista palautetta.
.
– Vuositasolla positiiviset palautteet voi laskea yhden käden sormilla. Yleensä me ollaan sitä mieltä, että jos on hiljaista, niin asiat on hyvin, Engblom toteaa.
Helsinkiläisellä Katri Taalikallakin on huomautettavaa maa-alustasta “Muuten olen tyytyväinen Helsingin koirapuistoihin”
– Monissa puistoissa on sellainen irtokivipohja, joka on tosi huono. Siinä helposti liukastelee ja se voi aiheuttaa esimerkiksi varvasmurtumia, Katri toteaa.
Taalikka käy koirapuistoissa kaksivuotiaan belgianpaimenkoiransa Lokin kanssa ja on tutustunut siellä uusiin ihmisiin.
‘
-Koirapuistoissa tulee juteltua ihan tuntemattomien kanssa. Saatetaan käydä useamman kerran samaan aikaan ja vaihdetaan numeroita. Sitten ruvetaan näkemään enemmänkin.
– En ole koskaan ollut niin sosiaalinen kuin nyt Lokin kanssa. Vaikka suomalaiset ovat muuten tämmöisiä epäsosiaalisia, niin sitten, kun siinä on koira mukana, ollaankin yhtäkkiä tosi tuttavallisia ja ruvetaan juttelemaan, Taalikka kertoo.
Koirapuiston lisäksi Katri on saanut uusia ystäviä lenkkipoluilta, koiransa Lokin kasvattajan pentu- ja treeniporukasta ja sosiaalisesta mediasta. Koiran kautta syntyneet ystävyyssuhteet eivät eroa Taalikan muista ystävyyssuhteista.
-Ne ovat minulle yhtä tärkeitä ja arvokkaita kuin tavallisetkin ystävyyssuhteet, toki siinä on se plussa, että saa jauhaa koirajuttuja ja samanhenkiset koiraihmiset ymmärtää koirajuttuja ja jaksaa kuunnella. Saan itselleni lenkkiseuraa ja koira leikkikavereita, Katri sanoo.
Koirayhteisöillä on Taalikalle iso merkitys
-On se tosi tärkeetä, että on samanhenkisiä ihmisiä, joilla on sama kiinnostuksen kohde. Vaikka mun muutkin kaverit on koirarakkaita, niin ei nyt ehkä ihan tälläsiä koirahulluja, mitä itse olen, Katri nauraa.
