Helsingin kirjamessujen yhteydessä järjestettiin tänäkin vuonna Levymessut. Kävin katsastamassa 28.-31.10. järjestettyjä messuja niiden aloituspäivänä torstaina.
Liki koko Messukeskuksen laajuiseen messualueeseen nähden Levymessujen osuus on varsin vaatimaton. Täytyy ottaa silti huomioon, että myyntipöydät ja jopa eri myyjien osastot ovat todella lähekkäin toisiaan. Alue olisi huomattavasti isompi, jos pöydät aseteltaisiin yhtä väljästi kuin kirja-alueella. Toisaalta tietynlainen ahtaus jopa kuuluu levykauppakulttuuriin, joten tässäkin mielessä kaikki oli juuri kuin pitikin.
Aiemmin messuviikolla Levymessujen järjestäjän kanssa tekemässäni haastattelussa kävi ilmi, että messuilla on toistakymmentä myyjää, kymmeniä tuhansia äänitteitä ja laaja skaala musiikkia eri genreistä ja aikakausilta. Saatoin todeta tämän hyvin nopeasti itsekin.
Vanhempaa väkeä
Kirja- ja levymessutapahtumia kiertävä Markus Merikanto oli myymässä Levymessuilla seitsemättä kertaa. Mies totesi myyntien sujuneen odotusten mukaisesti.
– Olen tyytyväinen. Tietysti lauantai on paras päivä.
Stupido Recordsin myyjä, Tommi Aavaluoma oli samoilla linjoilla Merikannon kanssa.
– Ihan hyvin tässä on käynyt porukkaa. Meillä ei ole isompia odotuksia, kunhan saadaan levyjä menemään ja promoa tehtyä.
Kuten itsekin arvelin, suuri osa torstai-iltapäivän vierailuni aikaisista kävijöistä oli vanhempaa väkeä ja kokeneita alan harrastajia.
– Sanoisin, että pääosa kävijöistä on vanhempia miespuolisia henkilöitä, mutta tietysti nuorisoakin näkyy, Aavaluoma pohti.
Yllättäviä löytöjä
Levyjä selaillut Jussi Väyrynen oli saanut lipun messuille työpaikaltaan, mutta uskoo, että olisi tullut tapahtumaan muutenkin.
– Olen harrastanut tällaista noin kymmenen vuotta, ja kokoelmasta löytyy varmaan tuhat levyä.
Väyrynen esitteli tekemiään löytöjä, Hanoi Rocksin ja Celtic Frostin EP-levyjä sekä japanilaisten hardcorebändien vinyylejä. Levyharrastuksessa on hänen mielestään lukuisia hyviä puolia.
– Tietysti musiikki on se pääasia, mutta on kivaa omistaa fyysisiä kopioita, ja käydä just levykaupoissa ja -messuilla.
Selailin levyjä enimmäkseen omien suosikkigenrejeni osaltoilta, mutta pistin merkille, että myyntipöydistä löytyi lähestulkoon kaikkea mahdollista aina kansanmusiikista lastenlauluihin ja vanhasta Suomi-iskelmästä synthwaveen. Mitään välttämätöntä ostettavaa ei tullut vastaan, mutta löysin jopa niistä omista metallin ja raskaamman rockin genreistäni jokseenkin harvinaisia ja yllättäviä nimiä. Levyharrastajana olen kiertänyt kymmeniä levykauppoja ja kirpparien levyosastoja vuosien varrella, ja harmittavan usein niissä on etenkin 80-luvun rockin osalta tietyt samat levyt kaikkialla. Messuilla näitä tusinakappaleita ei juuri näkynyt.
Äänitteitä selaillessa saisi kulumaan tuntikausia, sillä puuhassa on jotain aivan omanlaistaan tunnelmaa. Tapahtumassa on hienoa yhteisöllisyyttä, ja monet myyjätkin tulivat jutustelemaan levyjä katsellessa. Mikäli fyysiset musiikkitallenteet kiinnostavat missään määrin, Levymessut on vierailun arvoinen tapahtuma ja jollain tavalla ajaton kokemus. Toivottavasti perinne jatkuu, ja Levymessut järjestetään myös ensi vuoden kirjamessuilla.
