Oli harmaa ja hämärtyvä torstai-ilta, kun Kuopion Ison Hautausmaan kesän viimeinen hautakierros alkoi. Kierroksen veti ja juonsi Marianna Huttunen Kuopion Taidemuseolta. Kiertue keskittyikin erityisesti taiteilijoiden hautoihin ja hautausmaan omiin taideteoksiin ja -helmiin.

Paikalla oli reilusti väkeä, noin 30 osallistujaa. Suurin osa paikallaolijoista oli keski-iän vanhemmalla puolella, mutta paikalla oli myös muutama nuorempikin osanottaja.

Tietoa ja opittavaa

Kierroksella käytiin läpi yli 20 hautaa ja aikaa siihen kuluikin reilu kaksi tuntia. Opittavaa ja tietoa tuli paljon, eikä kiertueiden suunnittelu tapahdukaan kädenkäänteessä.

–Kierrosten suunnitteluun menee noin kaksi työpäivää, kertoi Marianna Huttunen.

–Onneni on ollut kaupungin rakennustutkija Helena Riekin apu. Hän on jo tehnyt jonkin verran taustatutkimusta valmiiksi ja antanut sen minulle käyttöön, hän jatkoi.

–Silti hautojen etsimiseen, reitin suunnitteluun ja taustatyön viimeistelyyn menee paljon aikaa.

Kiinnostava kierroksella yleisölle jaettu tiedonjyvä oli muun muassa se, että hautakivet, jotka muistuttavat keskeltä poikkimenneitä pylväitä, on pystytetty nuoren elämän päättymisen symboleiksi.

Särkyneet pylväät symboloivat kuolemista nuorena. Tähän haudattu Ranin-sukuun kuulunut nuori mies hukkui parikymppisenä. (KUVA: Anniina Savolainen)

Toinen mielenkiintoinen tieto oli, että vanhoja hautarykelmiä ympäröivät jo ruostuneet metalliaitaukset ovat muisto ajoilta, jolloin karja sai laiduntaa hautausmailla. Aitojen oli tarkoitus pitää eläimet poissa haudoilta.

Sisällissodan muistot

Mieleenpainuvaksi näin vuoden 1918 sodan juhlavuonna kierroksella jäivät erityisesti valkoisten ja punaisten sotilaskaartien muistomerkit. Ne kertovat myös osaltaan asenteista kumpaakin osapuolta kohtaan niiden pystytysaikoina.

Valkoisten muistomerkkiä ympäröivät sievät ja hoidetut sankarihaudat, joista kunkin edessä kasvaa nippu osuvan valkoisia kukkia. Itse muistomerkki on juhlallisen sankarillinen. Se esittää nuorta miestä seisomassa ylpeänä käsissä olevista kahleista huolimatta.

Sisällissodan valkokaartin muistomerkki ja haudat. (KUVA: Anniina Savolainen)

Punaisten muistomerkki sen sijaan on surumielinen, mutta toiveikas. Se on nasevasti veistetty punaiseen gratiinikiveen. Veistos kuvastaa puuta, jonka rungon salama on iskenyt poikki, mutta jonka juurelta alkaa versoa uuden puun alku. Vaikka tilanne näyttää kurjalta, toivo elää.

Punakaartin muistomerkki. (KUVA: Anniina Savolainen)

Silti on kertovaa, että muistomerkin ympärillä ei ole sieviä muistohautoja, eikä kiveen ole kaiverrettu kenenkään sotilaan nimeä. Yleisö vain seisoi suuren, merkitsemättömän joukkohaudan päällä, joka ympäröi muistomerkkiä.

~Anniina Savolainen