Neonväreissä loistavat graffitit ovat nousseet graffitikulttuurissa viimeisen kymmenen vuoden aikana suureen suosioon. (kuva: pixabay, Markus Distelrath)

Graffitin kuolemaa on povattu jo vuosia, silti katutaiteelle ei näy loppua.

Graffitin povattua loppua ei näy, vaikka sen tekeminen muuttuu. Vielä kymmenen vuotta sitten graffiteja tekevää henkilöä pidettiin vandalisoijana, ja jopa rikollisena. Graffitin tekijöitä ei ymmärretty, eikä heitä arvostettu. Vaikka asenteet eivät edelleenkkään ole vain positiivisia, ovat ne kuitenkin pehmentyneet.

Ennen jokaista graffititaiteilijaa pidettiin yleisessä mielessä huonona ihmisenä. “Minkä takia niitä paikkoja pitää sotkea”, oli kommentti, jonka graffiteja nähdessä saattoi helposti kuulla. 

Graffitien taustalta löytyy kuitenkin aivan omanlainen kulttuuri, sekä arvopohja. Graffititaiteilijoiden parissa pyörivät omat säännöt, joita esimerkiksi vanhemmat taiteilijat toivovat kunnioitettavan. 

Yleinen sääntö joka esiintyy pidempään graffiteja tehneiden parissa on, ettei esimerkiksi yleisiä tiloja tai vaikkapa kauppojen seiniä tuhrita. Säännön mukaan graffiteja ei tulisi tehdä paikoille, joissa ne niin sanotusti häiritsevät. Muun muassa yksityiset aidat tai talojen seinät, ovat aluetta johon ammattimaisemmat taiteilijat eivät tekisi graffiteja. 

Niinkuin kaikissa asioissa, muutama paha omena pilaa sadon. Yleensä nuoremmat ja säännöistä välittämättömät tekijät sotkevat. Tämän takia esimerkiksi puistoissa tai juuri yksityisissä aidoissa saattaa nähdä mauttomia tuhruja. 

Saattaa kuulostaa epäreilulta, että kaikki graffititaiteilijat saavat huonon maineen ja paljon lokaa niskaansa muutaman typerämmän henkilön takia. Kaikki taiteilijat eivät kuitenkaan piittaa siitä, että graffitin maine on huono, sillä se lisää jännitystä. 

Graffiteja tekevät henkilöt lähtevät yleensä mukaan tekemiseen halusta ilmaista itseään, mutta myös jännityksestä, jota tekeminen aiheuttaa. Koska graffitien tekeminen on tabu, lisää adrenaliinia, kun taidetta tehdessä täytyy olla nopea, taitava ja varuillaan. 

Useimmat graffiteja tekevät henkilöt pidättäytyvät yleisöltä anonyymeinä, eivätkä leveile teoksillaan julkisesti. Tähän syynä ovat yleiset asenteet taiteilijoita kohtaan. Koska graffitiverkko on kuitenkin Suomessa niin pieni, tunnistavat taiteilijat yleensä toistensa työt. 

Oikeiden ja graffitisääntöjä kunnioittavien taiteilijoiden tekemät luomukset ovat upeita ja taitavasti tehtyjä. Taitavat graffitit, esimerkiksi alikulkutunneleissa, piristävät maisemaa ja luovat mukavaa vaihtelua harmaaseen betoniseinään. Kenelle niistä siis on loppujen lopuksi haittaa ja miksi niitä vihataan niin paljon?

Iida Kärkkäinen