Kevätkukkien loisto on nyt parhaimmillaan. Upean mahdollisuuden sen ihailemiseen tarjoaa esimerkiksi Fiskarsinmäen lehto Espoonlahden luonnonsuojelualueella. Lisäbonuksena paikassa on meri rantaniittyineen ja –ruovikkoineen sekä monipuolinen linnusto. Fiskarsinmäki kohoaa aivan rannan tuntumassa, ja sieltä löytyy lintutorni. Alueella kiertelee noin kilometrin mittainen polku.


Espoonlahden luonnonsuojelualue sijaitsee Espoon ja Kirkkonummen rajalla, ja siihen kuuluu merenrantaruovikoita, lehtoja ja niittyjä. Alueen pinta-ala on 25 hehtaaria, ja se sisältyy Espoonlahti-Saunalahti -Natura-alueeseen. Paikkaa hallinnoi Metsähallitus.


Fiskarsinmäellä on harvinainen metsälehmusvaltainen jalopuulehto. Lehmusten seassa kasvaa muun muassa vuorijalavia, pähkinäpensaita ja tammia, ja puusto on vanhaa. Alueella esiintyy useita vaateliaita lehtokasveja, esimerkiksi lehtosinijuuria, lehtokieloja, pystykiurunkannuksia, mukulaleinikkejä, keltavuokkoja ja imiköitä. Niin sanotun kevätaspektin aikaan, puiden silmujen puhjetessa, kun lämpöä jo on, mutta puiden lehvästö ei vielä juurikaan varjosta aluskasvillisuutta, maan peittää kukkameri. Linnustoon kuuluvat muun muassa lehtopöllö, uuttukyyhky ja pikkutikka.

Tästä retki alkaa (kuva Marketta Rehell)


Kaikki pyörätiet vievät Espoonlahdelle


Lähdin liikkeelle iltapäivällä toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sää oli mitä parhain, aurinkoinen ja lämpöä noin 14 astetta, joten hyppäsin polkupyörän selkään. Jo pyörämatka oli ilo: reitin varrella näin kauniita maisemia, koivuihin oli juuri syttynyt hento viherrys, ja leuto tuuli hiveli kasvoja. Tienvierusmetsissä loistivat kirkassilmäiset valkovuokot, ja jokunen kirsikkapuukin näkyi jo pukeutuneen vaaleanpunaiseen kukkamekkoonsa.


Perillä huomasin, että kaunis sää oli houkutellut monen muunkin luontoretkelle. Ei kuitenkaan ruuhkaksi asti: parkkipaikalla oli muutamia autoja ja telineessä puoli tusinaa pyöriä.


Jo parkkipaikalla tuntui, että olin saapunut vehreälle keitaalle. Tuomet vihersivät vahvasti, ja koivut olivat täälläkin ehtineet hiirenkorvalle. Metsiköstä erotin sirittäjän äänen, ja jossain kauempana liversi kiuru. Totta kai peipponen myös kaiutti riemulauluaan, ja mustarastas huiluili pehmeästi ja soljuvasti. Kevään edetessä laulutaitureita saapuu epäilemättä lisää. Esimerkiksi satakieli ja monet kertut viihtyvät varmasti alueella.


Valko- ja keltavuokkoja, mukulaleinikkejä, kiurunkannuksia…entä miltä näyttää maailma puunkolosta?


Lähdin kulkemaan polkua myötäpäivään, suunnilleen etelään, kohti merta. Reitti tekee maastossa lenkin. Jo alkumetreillä oli pakko pysähtyä kuvaamaan valkovuokkoja. Vaikka niitä oli paljon jo matkalla, niin täällä niitä riitti ehkä vielä enemmän. Toisella puolella polkua aidan takana avautuivat hakamaa sekä laaja, vihreä niitty, joka ulottui kauas rantaa reunustavaan ruovikkoon asti. Kesällä niityllä laiduntaa karjaa, mutta vielä ei elukoita näkynyt. Niinpä veräjä olikin auki, niin että niityn poikki pääsi kulkemaan. Tein siellä pienen kierroksen, ja ihastuksekseni löysin keltavuokkoja täydessä kukassa. Iloisen keltaisia mukulaleinikkimättäitä myös paistoi siellä täällä kilpaa auringon kanssa, ja taivas oli huikean sininen. Ilmassa tuntui jo aavistus kesää, ja multa tuoksui väkevästi ja suloisesti.


Pääpolku johdatti pian korkean metsän katveeseen. Ympärillä levisi kukkamatto: valko- ja keltavuokkoja, mukulaleinikkejä, tähtimäisiä käenrieskoja ja violetteja pystykiurunkannuksia. Jokunen sinivuokkokin oli yhä kukassa, ja lehtokielot olivat ennättäneet nupulle. Puiden takana muutaman sadan metrin päässä kiilsi merenlahti. Jatkoin kulkuani pientä sivupolkua pitkin mäelle, kivikkoiseen metsään, jossa valtavat metsälehmukset kurkottivat korkeuksiin vielä lehdettöminä. Siihen metsään voisi kuvitella peikkoja asustamaan. Rinteen laidalta polun varresta onnistuin löytämään vanhan, onton lehmuksen, josta olin lukenut. Onkaloon mahtuu vaivatta aikuinen, ja siellä puun sisällä täytyi minunkin totta kai pistäytyä.

Lintutornista voi bongata kalasääsken ja Mankinjoesta ahvenen

Polun eteläkärjessä rannalla seisoo matalahko lintutorni. Tällä kertaa paikalla ei ollut lintutietäjiä, joilta olisin voinut kysellä viimeaikaisista havainnoista. Heikkotehoisella kiikarillani ei näe kauas tarkasti, ja lahdella olikin nyt hiljaista. Iltapäivä ei ole paras aika lintujen tarkkailuun. Muutama kyhmyjoutsen sentään häämötti kaislikon laidassa.


Ennen paluumatkaa kipusin vielä mäen päälle syömään eväitä. Laelta avautuivat hienot maisemat länteen Kirkkonummen suuntaan. Naakat nalkuttivat puiden latvuksissa, ja palokärki kiljahti etäämmällä.


Kotimatkalle reppu täynnä luonnon terveysvaikutuksia

Espoonlahti on tärkeä levähdyspaikka muuttolinnuille ja monen vesi- ja kosteikkolintulajin koti. Lahdella kalastelee muun muassa kalasääskiä.


Fiskarsinmäen länsipuolella polku johti Mankinjoen varteen. Rannalla näkyi kalastajia onkineen tai virveleineen. Erästä seuruetta jututin, ja sain kuulla, että saalista nousee mukavasti, ahventa ja särkeä pääasiassa. Fiskarsinmäen länsipuolella polku johti Mankinjoen varteen. Nämä ihmiset eivät selvästikään olleet täällä ensimmäistä kertaa kalassa. Pieni eväkäs tarttui syöttiin minunkin läsnäollessani.


Fiskarsinmäellä oli sunnuntaipäivänä kohtalaisesti retkeilijöitä, mutta turvavälien säilymisestä ei ollut minkäänlaista huolta. Jonoja ei muodostunut – todella kaukana siitä! Silloin tällöin tuli vastaan yksittäinen kulkija tai pieni ryhmä. Lapsiperheitä oli liikkeellä monia. Paikka sopiikin varmasti hyvin myös lapsille, sieltä kun löytyy monenlaista kiehtovaa nähtävää ja koettavaa, esimerkiksi mainittu ontto lehmus ja onkipaikka. Alle 18- ja yli 64-vuotiaat eivät tarvitsee erillistä lupaa kalastukseen; muiden on maksettava kalastonhoitomaksu.


Tulenteko ei alueella ole sallittua, eikä sieltä löydy WC:tä tai vesipistettä. Polku oli hyvässä kunnossa, ja sitä oli helppo kulkea. Liikuntaesteisille reitti ei kuitenkaan sovellu, sillä polku on paikoin melko jyrkkä ja sateella pehmeä. Kasveja ei saa alueelta poimia tai taittaa, mutta sienten ja marjojen keruu on sallittua. Polulla pysymistä kuitenkin suositellaan, jotta paikan herkkä ja harvinainen kasvisto ei kärsisi. Lisätietoa alueesta löytyy Metsähallituksen ylläpitämältä sivustolta osoitteesta https://www.luontoon.fi/espoonlahti.


Retkeilijät näyttivät nauttivan olostaan. Tuntemattomat hymyilivät toisilleen, ja muutama tervehtikin. ”Tämä paikka on keidas”, kuulin jonkun kehuvan. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Retki Espoonlahden luonnonsuojelualueelle antoi hyvän mielen, ja pyöräilyn suoma ruumiinliikunta lisäsi virkistystä. Suosittelen lämpimästi. Myös polkemista paikalle, jos mahdollista.