Pienpanimoista ja erikoisoluista on viime aikoina uutisoitu vähän. Muutama vuosi sitten IPA–tyyliset oluet tulivat ryminällä kansan tietoisuuteen, ja pienpanimobuumi vyöryi juomakulttuuriin. Kauppojen hyllyille alkoi ilmestyä uusia oluita lapin kultien ja karjaloiden viereen. Tänä päivänä markettien oluthylly on parhaimmillaan monia metrejä leveä, ja pienimmistäkin kaupoista löytyy mitä erilaisimpia oluita.

Fat Lizardin panimon tunnus on vihreä lisko (Kuva: Eren Gürler)

Pienpanimoita on nykyään Suomessa jo toista sataa, ja Espoon Otaniemessä sijaitseva Fat Lizardin pienpanimo on yksi niistä.

Fat Lizardin tarina alkoi muutama vuosi sitten muutaman kaverin harrastuksesta. Panimolla hääräävä Topi Karenius kertoo panimon syntyhistoriasta innostuneesti.

”Aloitimme harrastepohjalta muutama vuosi sitten, ja huomasimme nopeasti, että näitä oluita voisi myydä.”

Monen pienpanimon tarina on samanlainen. On alettu tekemään olutta harrastepohjalta ja pian huomattu, että oluet ovat hyvänmakuisia ja niitä voisi myydä muille. Muun muassa Brew Dogin panimo on aikanaan syntynyt juuri näin, ja tällä hetkellä se on yksi maailman tunnetuimmista.

Jatkuvaa kasvua

Fat Lizard aloitti Espoon Kivenlahdessa mutta muutti pari vuotta sitten Otaniemeen. Samalla tuotantokapasiteetti kasvoi. Vanha 300 litran keittokattila vaihtui nykyään käytössä olevaan 3000 litran pönttöön, ja olutta pystytään tekemään tällä hetkellä 3000 litraa kerrallaan.

Fat Lizardin pienpanimo on tuottanut tänä vuonna puoli miljoonaa litraa olutta, ja kaikki menee kaupaksi. Viime vuonna olutta pantiin noin 420 000 litraa, ja tuotanto on kasvanut jatkuvasti. Vuonna 2020 kasvua on luvassa vielä lisää.

”Ensi vuonna on tarkoitus panna olutta noin miljoona litraa, ja tämänhetkisellä tuotantokapasiteetilla pystymme siihen hyvin”, Karenius kertoo.

Panimomestari Jesse King testaa tuoreinta 101 California Pale Ale -erää (Kuva: Eren Gürler)

Tuotanto ja henkilöstön määrä kasvaa jatkuvasti. Tuotantomäärän kasvaessa tarvitaan myös lisää henkilöstöä tuotantoprosessia valvomaan.

”Olemme palkkaamassa toista panimomestaria, jotta yksi henkilö ei kuormitu liikaa. Kahdella panimomestarilla pystymme tuplaamaan tuotannon ja nykyinen panimomestarimme Jesse King ei joudu olemaan vastuussa kellon ympäri.”

”Olut on loppu koko ajan”

Fat Lizardin olut menee todella hyvin kaupaksi, ja jakeluketju ulottuu vain Uudenmaan laajuudelle paria poikkeusta lukuun ottamatta. Olutbuumi ei siis todellakaan näytä olevan laskussa, vaikka joku näin saattaisi ajatella. Vaikuttaa enemmän siltä, että pienpanimot ovat vakiinnuttaneet asemansa markkinoilla, ja erikoisoluista on tullut kuluttajille arkipäivää.

”Kaikki olut menee mitä me tuotamme, ja olut on loppu koko ajan”, Karenius sanoo.

Käymistankit ovat kunnioitettavan kokoisia (Kuva: Eren Gürler)

Erikoiserät, joita panimolla jatkuvasti tehdään, hupenevat parhaimmillaan päivässä. Espoosta löytyi viime vuonna Glimsin kartanolta jopa satoja vuosia vanha, geneettisesti täysin ainutlaatuinen, humalalajike, jonka tiimoilta Fat Lizardin panimoon otettiin yhteyttä.

”Kävimme keräämässä kartanolta humalaa ja päätimme tehdä siitä oluen. Kun kyseinen erä tuli myyntiin, oli ovella aamulla jo ihmisiä jonottamassa, koska he halusivat saada omansa ja olla maistamassa uutta humalaa.”

Pienpanimolla kehitetään koko ajan uutta

Olutharrastajat eivät yleensä tyydy aina samaan olueen vaan haluavat saada uusia makukokemuksia erilaisten oluiden ja humalayhdisteiden muodossa. Pienpanimoiden pitääkin siksi kehittää koko ajan uusia oluita ja reseptejä, eikä Fat Lizardillakaan ole jääty tässä asiassa laakereille makaamaan. Fat Lab on espoolaispanimon oma prototyyppisarja, jossa kokeillaan uusia reseptejä. Joka kuukausi tehdään vähintään yksi muutaman sadan litran erä uudella reseptillä, ja esimerkiksi tällä hetkellä panimon omasta kaupasta saa muutamaa erilaista kokeellista olutta, jota valikoimassa ei ole ympäri vuoden.

Ankle Slapper on yksi Fat Lizardin suosituimmista oluista (Kuva: Eren Gürler)

Fat Lizardin suosio perustuu kuitenkin oluisiin, joita on helppo juoda. Heidän myydyimmät oluensa ovat Ankle Slapper ja 101 Californian Pale Ale, jotka ovat molemmat maultaan karvaampia kuin perinteisen suomalaiset lager-oluet.

”Oluemme ovat erittäin helposti lähestyttäviä”, Karenius kertoo.

Oluthifistelijä voisi luonnehtia suosituimpia oluita jopa hieman tylsiksi, mutta myyntiluvut puhuvat puolestaan. Fat Lizardin suosio vaikuttaa olevan vakaalla pohjalla, sillä ihmiset ovat myös entistä valmiimpia maksamaan oluesta enemmän kuin aikaisemmin. Ainakin pääkaupunkiseudulla ostoskorista voi bongata useammin Fat Lizardin vihreän tölkin kuin kasan lappareita tai karhutörppöjä. Erikoisoluet ja pienpanimot ovat tulleet jäädäkseen.