Harmainen tiistaiaamu ja saavun Kuusijärven parkkipaikalle. Saapuessani huomaan, kuinka tyhjä parkkipaikka on, koska yleensä olen lämpiminä kesäpäivinä tänne tullut, jolloin parkkipaikan lisäksi on vanha Lahdentie satoja metrejä täynnä autoja.
Viimeisestä kerrasta, kun olen täällä käynyt on muutama vuosi ja heti saapuessani huomaan, että aluetta ollaan uudistettu. Kuusijärvelle on saapunut hienoja kylttejä ja rakennuksia on maalattu uudestaan. Kun alan kierrosta tehdä, ensimmäinen asia, johon kiinnitän huomiota on, että järvi on vielä suureksi osaksi jäässä. Aloitan kävelyn länteen päin ja huomaan ulkokuntosalin, jossa en näe yhtään ihmistä. Tämä hämmästyttää minua, koska olen kuullut paljon, että Kuntosalien pitäisi olla täynnä. Pienen treenin jälkeen jatkan matkaa järven ympäri, kunnes saavun puiselle polulle, joka on samalla ensimmäinen kerta, kun vastaani tulee lumen ja jään täyttämä polku. Mietin hetkellisesti, että onko tämä varmasti järkevä idea, koska kapean polun ympärillä on suota, johon en halua tippua. Hitaasti kuljettua polun yli huomaan, että toinen puoli järvestä on lähes kokonaan jäisen polun peittämä.
Uusia suunnitelmia vanhoille paikoille.
Kuusijärvi on pieni järvi itä-Vantaalla. Järvi on erittäin suosittu virkistyskohde, koska se sijaitsee lähellä asutuskeskuksia ja Vantaalla ei juuri muita järviä ole. Järven vedenlaatu on kärsinyt varsinkin kesäkuukausien suurten kävijämäärän vuoksi, eikä järvi kestä enempää uimareita. Tämän vuoksi kaupunki pyrkii lisäämään alueelle enemmän tekemistä, joka ohjaisi ihmisiä pois vedestä, sekä tekemällä Sipoonkorven kansallispuistosta houkuttelevamman vaihtoehdon ulkoilijoille.
Myös eläinystäville nähtävää.
Kun saavun järven itäpuolelle huomaan, että siitä lähtee uusi reitti. Uudella reitillä ei ole kylttejä, mutta huomaan, että alas reitiltä tulee vanhempaa saapumiserää edustava pariskunta ja kysyn heiltä, että mihin reitti johtaa. He ilmoittavat, että reitti vie Sipoonkorven kansallispuistoon. Vaikka olen koko elämäni asunut vain muutaman kilometrin päästä kansallispuistosta, en siellä ole ikinä käynyt. Päätän muuttaa reittiä ja matkustaa Sipoonkorven kansallispuiston suulle, samalla pariskunta kertoo minulle mietteitä Kuusijärvestä.
”Erittäin mukava paikka käydä kävelemässä ja kun vasta muutama vuosi sitten ollaan tähän muutettu, niin ei aikaisemmin oltu paikasta kuultu”, mies toteaa.
”Ollaan nähty hirveästi erilaisia eläimiä täällä muutaman vuoden ajan kuin me ollaan täällä käyty. Niistä mieleenpainuvin oli kuin me nähtiin Sipoonkorvessa karhu”, nainen jatkoi.
Tästä jatkettua huomaan, että jos olisin reitillä hetken pidempää jatkanut, olisin huomannut kylttejä, jotka minua olisivat ohjastaneet oikeaan suuntaan. Käveltyäni kyltiltä eteenpäin huomaan uuden sillan, jonka alta olen ajanut useita kertoja ja miettinyt, mihin silta vie. Päästyäni sillan toiselle puolelle huomaan, että edessäni infotaulu, joka varmasti näyttäisi reitin koko kansallispuiston läpi.
