Etäsuhde on vaikea. Mahdoton jopa. Se ei vain voi onnistua, ei, koska sitä toista ihmistä näkee niin harvoin. Paskapuhetta. Mutta minä nyt olenkin vain tällainen toivokas romantikko. Pitkään etäsuhteessa elänyt sellainen.
Monesti käsitys etäsuhteesta on se, tai minulla ainakin oli, että ennen pitkää jompikumpi tai molemmat pettää. Pää tai kroppa. Fyysisesti ihminen ei kestä ilman läheisyyttä, kontaktia ja tyydytystä. Paine muodostuu liian suureksi.
No onneksi tyydytykseen ainakin löytyy parisuhteen sääntöjä kunnioittava ratkaisu. Joko hihasta tai alan liikkeestä, söpössä paketissa kotiinkuljetettuna. Ja ne pienet surisijat muuten jaksavat. Läheltä olen seurannut tilannetta, jossa ottelu oli jo ratkennut, pelaajat poistuneet pukusuojiin, mutta “tenniskoutsi” sen kun jatkoi valmennusta. Lopulta loppuyön kylpyhuoneen naulakossa roikkuen. Uskokaa kun sanon, fyysinen tyydytys ei ole ongelma. Se, miten sitä käyttää, onkin sitten jokaisen oma asia.
Henkiselle puolelle avut ovatkin sitten vaikeammin ostettavissa. Terapeutit, psykologit ja kaikenmaailman henkiset parantajat varmasti osaavat asiansa ja kykenevät mieltä kirkastamaan. Mutta mitään lemmen liemiä ei heilläkään ole.
No mitä sitten tapahtuu, kun etäsuhteessa ikävä iskee? Siinä kysymys, johon olen monituisen monta kertaa tässä “etäily-urani” aikana päässyt vastaamaan. Ikävähän on tunteena oikukas. Se tulee ja menee, voimistuu ja hälvenee. Mutta ratkaisuja siihen on vain yksi. Nähdä, tuntea ja kokea se toinen ihminen. Tästä syystä minua erityisen paljon hämmentää eroamisen vaihtoehto. Eli kun ikävä kasvaa kipuisan suureksi, eroaminen olisi keino siitä pois. Ei minunkaan koirakuumeeseen auttanut äitini luona majailleen karvakaverin teloitus. Lemmikki lähti, ikävä jäi.
Ainoa syy, miksi etäsuhde epäonnistuu on se, että siinä olevat ihmiset ovat toisilleen korvattavissa. Kun se ikävän tunne tärisyttää käsiä, ei lääkkeeksi auta suttuinen hotellihuone pubiruusun kanssa. Eikä edes Kämpin brunssi mimosalla. Etäsuhde epäonnistuu vain, jos siinä olevat henkilöt eivät ole oikeita toisilleen. Koska muussa tapauksessa epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, sellaista annosta ei löydy ruokalistalta.
Avain onneen on korvaamattomuus. On huomattavasti ihanampaa huomata olevansa korvaamaton, kuin oppia olleensa ravihevosen silmälappu. Läsnä, jottei sivuradoilla juoksevat häiritse.
