Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja kertoo tieteen olevan hauskaa viihdettä.
“Tietäminen on myös hauskaa, ei ainoastaan tärkeää”, sanoo Valtaoja.
“Tiesin jo kansakouluun mennessä, että minusta tulee tähtitieteilijä”, toteaa Valtaoja.
“Kaikki muu tapahtuikin sitten epähuomiossa. Yhtäkkiä huomasin päässeeni assistentiksi, seuraavaksi tein väitöskirjaa, sain Tuorlan tähtitieteen laitokselta tutkijan viran ja lopulta päädyin vakituiseksi professoriksi yliopistolle. Olen ollut aina huono suunnittelemaan tulevaisuutta ja luomaan uraa”, kertoo Valtaoja.
Hän väittää olevansa patalaiska ihminen, jolla ei ole vähääkään kunnianhimoa muuta kuin korkeintaan silloin, kun on pakko tehdä jotain. Ja se tehdään niin hyvin kuin vain pystyy. Perfektionisti hän ei kuitenkaan myönnä olevansa.
“En jaksa viilata kirjoittamaani tekstiä moneen kertaan, niin kuin monet kirjailijat tekevät. En pidä itseäni myöskään kirjailijana. Haluan vain hoitaa asiat niin, ettei jälkeenpäin kaduta, mitä tuli tehtyä. Ehkä se on sitten kuitenkin yhden sortin rajoitettua perfektionismia”, Valtaoja sanoo.
Erilainen nuori
“Olen ollut sen verran itsepintainen, että olen aina tiennyt mitä haluan tehdä. Tietysti lapsena minua kiinnosti myös esimerkiksi dinosaurukset, mutta kun Suomessa ei dinosauruksia ollut, ne haaveet jäivät. Samaten avaruuslentäjän pesti kiinnosti kovasti, mutta kun bussissa kymmenen minuutin matka kaupunkiin sai aikaan kauhean matkapahoinvoinnin, oli sen osalta tulevaisuus sinetöity”, Valtaoja kertoo hymyillen.
“En ole koskaan realistisesti harkinnut uran vaihtoa. Tosin onhan minulla tässä samalla toinen ura puhujana ja kirjoittajana ja sekin tuli aivan jossain hajamielisyyden puuskassa”, naurahtaa Valtaoja.
“Osaan olla myös pahalla päällä”
Esko Valtaoja valittiin muutama vuosi sitten Turun positiivisimmaksi henkilöksi, mutta hän osaa kuitenkin mielestään olla välillä negatiivinenkin.
“Silloin kun olen pahalla päällä, osaan olla siinä melkoinen perfektionisti. Kyllä minulta sekin siis sujuu. Isäni kärsi masennuksesta ja tiedän olevani niin isäni kaltainen, että olen pienestä pitäen tunnistanut sen ja miettinyt, ettei tuohon samaan sorruta”, Valtaoja toteaa.
“Olen myös sitä mieltä, että suuri osa ihmisten negatiivisuudesta johtuu tietämättömyydestä ja pelosta. Itse olen mielestäni realisti. Ne jotka ovat synkkiä pessimistejä ja odottavat maailmanloppua, eivät ole realisteja. He eivät tiedä, he vain luulevat ja he näkevät mustien lasien takaa vain huonot ja pahimmat asiat”, sanoo Valtaoja ja jatkaa:
“Yritän itse saada tietämällä laajemman kuvan kaikesta, sekä enemmän perspektiiviä asioihin. Se auttaa ihan omaan itseenkin suhtautumisessa”.
Tieteestä mediaseksikästä
Mediassa tieteen uutisointi jää monesti muiden uutisten varjoon. Valtaojan mielestä tämä on sääli, sillä tiede on todella tärkeää.
“Olen ajautunut vahingossa myös tekemään tieteestä mediaseksikästä. Kerrasta toiseen olen ollut tiedebarometrin mukaan Suomen tunnetuin elossa oleva tutkija, joka on muuten ihan eri asia, kuin Suomen paras, tätä pitää aina korostaa”, nauraa Valtaoja ja jatkaa:
“Tietäminenhän on hauskaa. Luuleminen tuntuu monesti hauskalta, mutta loppujen lopuksi tietäminen on vielä hauskempaa”.
Lisää naisia kovien tieteiden pariin
Esko Valtaoja otti keväällä osaa Plan International Suomen #eihymyilytä-kampanjaan, jossa kampanjoidaan epätasa-arvoa vastaan. Valtaoja haluaisikin viestittää naisille, että kyllä hekin osaavat!
“Meiltä menee puolet ihmiskunnan resursseista hukkaan, kun naiset eivät harrasta kovia tieteitä (matematiikka, fysiikka, tähtitiede),” toteaa Valtaoja ja kertoo hauskan sattuman, joka liittyy niin naisiin, kuin hänen suosikkiplaneettaansa Marsiin.
Yhdistyneet Arabiemiirikunnat tekivät poliittisen päätöksen satsata tulevaisuuteen ja ovat laukaisseet oman Mars-luotaimen. 80% tästä suunnitteluporukasta on naisia.
“He yrittävät parantaa naisten asemaa ja näkyvyyttä koulutuksessa ja tutkimuksessa”, kertoo Valtaoja ja jatkaa:
“Tieteestä kannattaa aina muistaa, ettei se ole aina sitä, että keksitään ihmeellisiä asioita. Se voi vaikuttaa niin, ettemme edes huomaa sen vaikutusta arkielämässämme, maailmassa, yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa. Ensimmäisenä ei tule mieleen naisten koulutus ja tasa-arvo, kun ajatellaan Mars-tutkimusta tai tähtitiedettä yleensä”, toteaa Valtaoja.
Tästä päästäänkin hänen lempiplaneettaansa Marsiin.
Marsista Valtaoja toivoo löytyvän elämää ja hän onkin katkera siitä, ettei koskaan tule pääsemään planeetalle.
“Toivon kuitenkin eläväni niin pitkään, että saan tietää, josko planeetalla on tai on ollut elämää”, Valtaoja sanoo toiveikkaana.
Salla Ahtola
