Päivän palaveri on alkamassa ja esihenkilö esittelee uuden projektin. Porukan suupaltti alkaa vetämään kierroksia. Hän puhuu konekivääritahtiin ja muut kuuntelevat hiljaa. Suupaltti vetää henkeä ja porukasta joku yrittää sanoa mielipiteensä väliin. Samantien suupaltti alkaa puhumaan päälle. Joukon hiljaisin kuuntelee sanomatta mitään. Hän vasta miettii esimiehen sanoja, kun suupaltti jyrää omia ideoitaan läpi.
Tuttua, eikö totta? Useimmissa työpaikoissa hiljaisimmat jäävät helposti syrjään ideoineen. Suupaltti on tunnistettavissa ekstrovertiksi. Hänelle ideat tulevat nopeaan tahtiin ja ne on päästävä heti esittämään muille. Ei väliä, kuka kuuntelee vai kuunteleeko kukaan. Ekstrovertti on nopea ideoimaan ja hän saa energiaa ihmisten kanssa seurustelusta. Hän ei kestä toimettomana olemista ja tylsistyy helposti rauhassa ja hiljaisuudessa. Ekstrovertti ei kaipaa rauhaa, vaan lataa akkujaan sosiaalisissa tapahtumissa.
Entä sitten porukan hiljaisin?
Introvertiksi tunnistettava vasta prosessoi esimiehen asiaa syvemmin. Hän tarvitsee enemmän aikaa, ennen kuin kysymykset esitetystä asiasta selkiytyvät hänen mielessään.
Isossa porukassa hän ei välttämättä tunne oloaan turvalliseksi oman mielipiteensä esittämiseen. Pienen porukan tai kasvotusten tutun henkilön kanssa käydyt keskustelut toimivat hänellä paremmin. Tällaista ihmistä voidaan helposti pitää hitaana ja tyhmänä, mutta siitähän ei ole kyse. Introvertti tarvitsee aikaa, ymmärrystä ja työrauhaa.
Millainen on ambivertti?
Hän seilaa introvertin ja ekstrovertin välissä. Hän kyllä avaa suunsa, jos hänellä on sanottavaa, ja pitää sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hän viihtyy hyvin myös itsekseen ja kaipaakin välillä rauhoittumista omissa oloissaan. Suurin osa suomalaisista taitaa omata tällaisen persoonallisuuspiirteen. Kuinka moni suomalainen lähtee mökille viikonloppuina tai lomillaan rauhaan luonnon keskelle? Tai ajatellaanpa ambivertteja vaikkapa lentokapteeneina. Rauhallista, harkitsevaa ja nopeaa päätöksentekokykyä löytyy vastuulliseen tehtävään, mutta kykyä myös sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Työpaikkahakemuksissa haetaan usein sosiaalista ja ulospäin suuntautuvaa tiimityöntekijää. Eipä ole tullut vastaan sellaista työhakemusta, jossa haettaisiin omaan työhuoneeseensa kuulokkeet korvilla vetäytyvää introverttiä.
Ekstrovertti ideoi nopeasti ja introvertti miettii rauhassa ja esittää ehdotuksensa faktoihin perustuen. Tämä ei poissulje sitä, etteikö ekstrovertillä olisi myös faktapohjaa ideoihinsa, mutta aina näin ei välttämättä ole. Ambivertti toimii näiden kahden välissä omalla tyylillään. Joko nopeasti tai harkiten, oman persoonansa mukaan.
Esimiehen on hyvä tunnistaa erilaiset persoonallisuuden piirteet ja tukea näitä piirteitä omaavia ihmisiä työssään. Kuvitellaanpa tiimiä, jossa on vain yhtä persoonallisuuspiirrettä. Pelkkiä ekstroverttejä tai introverttejä? Tuleeko ekstroverttien nopeasti ideoimista projekteista helposti sutta ja sekundaa? Entä kaatuvatko projektit introverttien pohdiskelevaan ja hitaaseen tahtiin? Ei taida oikein toimia tällaiset tiimit. Kaikkia näitä erilaisia persoonallisuuspiirteitä on hyvä olla työpaikkojen tiimeissä. Kaikkia näitä erilaisia ihmisiä tarvitaan.
Onko sitten tarvetta lokeroida ihmisiä? Ihmisillä on vahva taipumus lokeroimiseen joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Näin pystymme paremmin hahmottamaan kanssaihmisiä ja ympäröivää maailmaa itsellemme. Lokeroimisesta emme taida koskaan päästä eroon. Se voi myös olla ansa, jos pitää omasta ensivaikutelmastaan tiukasti kiinni. Ihmisen kuunteleminen ja häneen tutustuminen kannattaa.
Erilaisia ihmisiä ja persoonallisuuspiirteitä maailmassa riittää. Oletko koskaan tavannut ekstroverttiä erityisherkkää ihmistä? Minä olen. Se onkin sitten ihan toinen juttu.
Aritkkelikuva: Proxyclick Visitor
