”Pelastusarmeija on kristillinen yhteisö ja hyväntekeväisyysjärjestö, joka tekee sosiaalista auttamistyötä yhteiskunnan vähävaraisten ja syrjäytyneiden hyväksi. Tavoitteenamme on auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti – hengen, sielun ja kehon tarpeissa. Jo aivan alusta lähtien toiminta-ajatuksenamme onkin ollut: soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa”, kerrotaan Pelastusarmeijan verkkosivuilla.

─ Me olemme kristillinen auttamisjärjestö ja meillä on lähimmäisen rakkauden kautta lähtevä missio, tiivistää Pelastusarmeijan Helsingin Pitäjänmäen asumisyksikön johtaja Pasi Lehto.

Suomessa toimintaa on 40 paikkakunnalla ja toiminta on alkanut vuonna 1889.

Yhtenä osa-alueena on asumistoiminta. Pääkaupunkiseudulla on kolme Asunto ensin -yksikköä, joista kaksi sijaitsee Helsingissä, Pitäjänmäessä ja Kalliossa, sekä yksi Espoon Viherlaaksossa. Lisäksi on lyhytaikaiseen majoitukseen tarkoitettu yksikkö myös Kalliossa.

Asunto ensin on asunnottomuustyön malli, jonka keskeinen näkemys on, että asunnottomuustyössä asunnon hankkiminen on etusijalla muihin tukitoimiin nähden”, selviää Asunto ensin –mallin verkkosivuilta. Sivujen ylläpidosta vastaa Y-Säätiö.

─ Pitäjänmäessä asukaskunta koostuu pitkäaikaisista asunnottomista, joilla kaikilla on ollut päihde- tai mielenterveysongelmia jossain elämänsä vaiheessa. Asukkaita on 111, joista naisia on vain viisi. Meillä asukkaiden keski-ikä on noin 50-vuotta, kertoo Lehto.

─ Yksikkömme on perustettu vuonna 2011 ja jotkut asukkaat ovat asuneet meillä alusta saakka. Asiakassuhteita päätetään hyvin vähän. Syynä ovat useimmiten velkaantuminen eli lähinnä vuokravelat ja väkivaltainen käytös. Tänä vuonna on purettu vain yksi vuokrasopimus, sanoo Lehto.

─ Meillä on myös ollut monen asukkaan viimeinen koti, Lehto kertoo.

─ Asunnoissamme kun saa asua niin kauan kuin haluaa, vaikka kuolemaansa asti.

Pelastusarmeija tekee yhteistyötä asumistoiminnassaan muun muassa Helsingin kaupungin asumistuen kanssa. Paikkatiedustelut asuntoihin tehdään aina kaupungin kautta. Muut yhteistyökumppanit ovat saman alan toimijoita, kuten Sininauhasäätiö, Diakonissalaitos ja Vailla vakinaista asuntoa ry

─ Onnellisia tarinoita ovat aina ne, kun meiltä lähtenyt asukas on päässyt työelämään ja sitä kautta normivuokra-asumiseen. Tai kun katuelämää nähnyt on saanut asunnon meiltä, raitistunut – ja pystynyt asunnon säilyttämään. Moni on tuntenut, että on saanut oikean kodin ensimmäistä kertaa elämässään. Jotkut vasta 60-vuotiaina.