Raisiolainen Marianne Baker ,50, on työskennellyt muun muassa erikoissairaanhoitajana ja sisustussuunnittelijana, mutta tällä hetkellä hän työskentelee ensiapukouluttajana Turun telakalla sähkömiehille.
Miten päädyit kyseiseen ammattiin?
-Ei tarvitse enää tehdä kolmivuorotyötä, Marianne naurahtaa.
Hän kertoo, että siirtyessään sairaanhoitajan tehtävistä nykyisiin hommiin suurin houkutus oli se, että voi itse päättää, milloin ja mihin aikaan itse tekee töitä. Aiemmasta sairaanhoitajan ammatistaan hänelle on kuitenkin hyötyä ensiapukoulutuksissa nimenomaan telakalla:
-Kohderyhmälle, eli sähkömiehille, koulutuksen pitäjältä edellytetään sairaanhoitajan tutkinto, täsmentää Marianne.
Mikä sinua kiinnostaa eniten alassasi?
-Ensiapukoulutus on kaikille erittäin tarpeellinen. Varsinkin telakalla loukkaantumisen riski vaanii koko ajan, joten on tärkeää turvata jokaisen osaaminen ja antaa valmiudet auttaa toista hädässä, Baker kertoo.
Marianne suosittelee, että jokaisen tulisi päivittää perusensiaputaitonsa kahden vuoden välein:
-Elämäsi voi olla sen ihmisen käsissä, ketä sinut ensin löytää tapaturman sattuessa!
Mikä on parasta työssäsi?
-Se, kun on avoin ja vastaanottavainen ryhmä, joka oikeasti haluaa oppia ja ymmärtää koulutuksen tärkeyden.
Jokaisen koulutuksen päätteeksi koulutettavat tekevät lopputestin, jossa katsotaan, miten hyvin kukin on sisäistänyt oppimansa asiat.
-Jos he saavat hyvät pisteet testissä, niin se osoittaa sen, että he ovat sisäistäneet kaiken tiedon ja muistavat sen kaiken. Se on minulle tosi tärkeää, sillä tiedän opetukseni menneen perille, Marianne lisää.
Mikä on työssäsi huonointa?
Telakalla työskentelee paljon ihmisiä, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai englanti, joilla koulutus pidetään. Osassa koulutusryhmistä ei ole ketään, joka puhuisi kumpaakaan edellä mainituista kieltä ja näissä tapauksissa koulutus pidetään englanniksi. Se saattaa tuottaa välillä ongelmia:
-Koulutettavat ei välttämättä ymmärrä niin hyvin ja siksi ei voi olla varma, että oppi on mennyt perille. Näissä tilanteissa on yleensä tulkki mukana, mutta välillä voi sattua niin, ettei hänenkään englanninkieli ole sen verta hyvä, että koulutus sujuisi mutkattomasti, Marianne kertoo.
Myös koulutuksen sisältö on tarkkaan suunniteltua, ja vapaus muokata sitä on hyvin rajattua. Marianne kuitenkin yrittää tehdä koulutuksestaan mielenkiintoisemman keksimällä puujalkavitsejä:
-Osa ei niitä oikein ymmärrä ja jotkut saattavat ajatella huumorintajuni olevan outo, Marianne naurahtaa.
Kenelle suosittelisit kyseistä työtä?
-Totta kai semmoselle, joka välittää muista ihmisistä ja haluaa auttaa muita turvaamaan toistensa henkiä. Se on myös hyvä vaihtoehto sivutyöksi!
Mariannen motto on, että “virheitä sattuu, eikä niitä pidä pelätä”:
-Parhaitenhan ihminen oppii virheistään, ja ei pidä missään nimessä lannistua, jos niitä tulee.
