artikk

(avautuu uuteen välilehteen)

Kuva: Laura Iikkanen
Leveä hymy, suuret silmät ja tarkasti laitetut hiukset. Nämä ovat piirteitä, jotka jokainen Michaela Söderholmia katsoessaan näkee ensimmäisenä. Söderholmissa on kuitenkin myös paljon muuta, joka tekee hänestä sisäisesti jopa viehättävämmän kuin ulkokuori antaa ilmi. Näitä piirteitä ovat muun muassa naisen päättäväisyys ja luovuus.
Söderholm asui Lontoossa kolme vuotta. Hän haki viisitoista kertaa Lontoon eri taideoppilaitoksiin opiskelemaan klassista laulamista ja musiikkiteatteria, mutta ei päässyt yhteenkään niistä.
Pääsykokeet olivat aina moniosaisia, niissä Söderholm usein pääsikin toiseen vaiheeseen. Päättäväisyydestään ja aherruksestaan huolimatta Michaela kuitenkin ymmärsi, että tällä tahdilla hän onnistuisi vielä tukahduttamaan laulamisen ilon.
”Taso pääsykokeissa oli äärimmäisen kova ja hakijat olivat käytännössä valmiita esiintyjiä. Tajusin, että mahdollisuus päästä sisään on pienempi kuin se, että palaisin täysin loppuun yrittäessäni. Tuhansista hakijoista opiskelemaan pääsi vuosittain vain kourallinen, koulukohtaisesti jopa alle viisi oppilasta. En halunnut että opiskelupaikasta kilpaileminen veisi kaiken ilon ja nautinnon. Elämässä pitää osata siirtyä myös eteenpäin. Uusi ovi aukeaa aina.”
Opiskelu ja esiintymiskammo
Söderholm palasi takaisin Suomeen. Hän opiskeli ensin liiketaloutta, ja aloitti tämän jälkeen Laajasalon opiston medialinjalla vuonna 2018. Koulutus kesti vuoden, jonka aikana hän perehtyi joka mediaan ja teki itsenäisesti kaikkea mahdollista. Oma-aloitteisuus myös tuotti tulosta, ja Michaela valittiinkin kilpailemaan sekä Radiofestivaalien radiojuontajakisaan sekä äänitarinallansa Ylen Shortdox-kisoihin. Työharjoittelujaksot Ilta-Sanomilla sekä Radio Novalla olivat myös toimittajanalulle tärkeitä.
Esiintymisjännityksen kanssa Söderholm kamppaili pitkään. Käsien hikoilun ja tärinän ohella myös kasvot saattoivat nykiä hallitsemattomasti.  Kokemuksen karttuessa hän on oppinut nauttimaan esiintymisestä. Omaa tekemistä pitää osata katsoa, kuunnella ja arvioida, mutta samalla olla itselleen armollinen.
Michaela Söderholm kruunattiin Miss Suomeksi vuonna 2017. Hän muistelee kuinka Miss Suomi -kiertueella käsiteltiin esiintymisjännitystä ja harjoiteltiin itsevarmuutta. Hauskin muisto tästä on, kun missiehdokkaat vietiin täytenä yllätyksenä Pöllölaaksoon MTV:n Enbuske-Veitola-Salminen -puheohjelmaan.
”Tämä oli jostain syystä ensimmäinen tilanne kameran edessä, mikä ei pelottanut, vaikka se tuli täytenä yllätyksenä. Naama ei nykinyt, sain hengitettyä, ja minulla oli jopa hauskaa.”
Tähän pisteeseen Michaela on päässyt onnistumisten ja epäonnistumisten kautta. Hän kannustaa ujoja esiintymisestä kiinnostuneita luottamaan itseensä ja harjoittelemaan paljon. Peilin edessä puhuminen, autossa musiikin spiikkaaminen sekä kavereille pidetyt puheet ovat auttaneet Michaelaa. Hän muistuttaa, että kukaan ei välttämättä huomaa tai muista, jos mokaat.
”Esiintymisestä jää katsojalle ennen kaikkea tunne, jonka heille välität”, Söderholm naurahtaa.
Ennakkoluulot ja niiden rikkominen
Misseys on tuonut paljon hyvää ja mahdollisuuksia, mutta ollut myös taakka. Entisenä missinä Söderholm on joutunut kohtaamaan useita ennakkoluuloja.

”Kauneuskilpailijoista halutaan usein maalata kuva, ettei heillä ole mitään fiksua sanottavaa. Minulta kerran kysyttiin kruunun saatuani, että mites olisi nyt joku jääkiekkoilija tähän vierelle. Tokaisin vain toimittajalle, että miksi? Haluan miehen, jolla on kaikki hampaat tallella.”

Syyskuussa Michaela juonsi Miss Suomi -kisoja, joka oli hänen ensimmäinen live TV-lähetyksensä.
Stereotypia ei ole estänyt häntä luomasta omaa polkuaan. Michaela ei halua olla vain jonkun rakas tai salarakas. Ura muodostuu omista töistä ja omista saavutuksista. Michaela myös muistuttaa, että läheskään kaikki työt eivät näy somessa. Näistä esimerkkejä ovat muun muassa suurlähetystöille tehdyt juontotyöt, joissa puhelimella kuvaaminen ei ole aina toivottavaa.
Söderholm on jo pidemmän aikaa halunnut saada kutsun itsenäisyyspäivän juhliin Presidentinlinnaan. Hän haluaa kuitenkin ansaita sen itse, omalla työllään. Haaveena on johtaa omaa järjestöä. Söderholm suunnitteleekin perustavansa taidealan järjestön, joka jakaa stipendejä alan opiskelijoille.
”Sellaisille, joilla on palo kehittyä sekä työskennellä tanssijana, laulajana tai muusikkona mutta ei ole varaa rahoittaa unelmaansa.”