Erilaiset järjestöt eivät voi poistaa asunnottomuutta kuin osittain, mutta pitävät asiaa jatkuvasti esillä.

Asunnottomien yö -tapahtumaa vietettiin eri puolilla maata keskiviikkona 17.10.

Helsingin päätapahtumassa Dallapénpuistossa puhunut asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) kertoi, että asunnottomuustyöhön on käytetty viime vuosina erilaisia keinoja, kuten Asunto ensin -toimintamallia ja on panostettu neuvontapalveluihin. Tuleville vuosille valtion budjetissa on varattu 5 miljoonaa euroa edelleen vuokrattavien asuntojen hankkimiseen vapailta markkinoilta.

Puheen aikana yleisön joukosta kuuluu kovalla karhealla äänellä huudettu kommentti: ”Sipilä painukoon vittuun!”

Tiilikainen lupasi viedä demokratiaan kuuluvat vapaat ja kannustavat kommentit perille pääministeri Sipilälle ja kaikille muillekin hallituksen jäsenille.

Puheen lopuksi Tiilikainen sanoo, että Asunnottomien yö yksipäiväisenäkin tapahtumana auttaa asunnottomuusasiaa pysymään jatkuvasti päättäjien mielissä. Samalla se on myös tunnustus siitä työstä, mitä järjestöt asunnottomuuden eteen tekevät.

Hyväsydämiset auttajat olivat joko tehneet itse tai keränneet jaettavaksi lämmintä talven varalle.

Hyväsydämisiä auttajia

─ En tiedä heräävätkö meidän päättäjät ikinä, vaikka näitä tapahtumia järjestettäisiin tässä joka yö. Asunnottomuusongelmien suoranaista poistoa tapahtuma tuskin edistää, mutta ehkä tämä tuo edes hetkeksi asunnottomille ihmisarvoa, kun tuolla on sauna ja parturi ja muuta, sanoo Päivi Riihilahti-Syvänen, joka on paikalla miehensä Pekka Syväsen kanssa jakamassa villasukkia ja muita itsetehtyjä asusteita niitä tarvitseville. He pitävät työkseen kahvilaa Malmilla.

─ Asiakkaamme ovat kutoneet sukkia, kaulaliinoja, lapasia ja pipoja. Parin viikon aikana he ovat tuoneet niitä meille. Sukkia on vähintään 150 paria. Kaikki mitä meillä on, menee kyllä käyttäjille.

─ Aiemmin osallistuimme sumppitempaukseen, jonka tuotto meni VVA:lle (Vailla vakinaista asuntoa ry.), mutta nyt halusimme tulla tänne itse katsomaan, millaista täällä tapahtumassa on.

Pelastusarmeijan kojulta saivat tarvitsevat noutaa muitakin lahjoitusvaatteita.

─ Tosi monta säkkiä on vaatetta mennyt. Yksityishenkilöt ovat tuoneet vaatteita lisääkin tapahtuman aikana. Normaalisti niitä viedään meidän kirpputoreille, kerrottiin kojusta.

Sininauhasäätiöllä on paljon tuettua asumispalvelua. Järjestö oli mukana myös päätapahtumassa.

Ongelmat esiin  

Nuoret kaverukset Julle, Anssi ja Siri ovat sitä mieltä, että vaikka he onnekseen ovat tällä hetkellä asunnollisia, on tärkeää, että asunnottomuusongelmaa ja sen yleisyyttä tuodaan esille. Heidän mielestään vähempiosasiset pääsevät helposti unohtumaan, kun keskitytään muihin asioihin.

─ Asunnottomuus on lähellä omaakin elämää, kun on paljon kavereita asunnottomana. Monet ovat olleet pitkiäkin aikakausia toisten kaverien sohvilla ja välillä ulkona. Täällä on hyvää se, että paikalla on eri järjestöjä, ja tulee suoria kohtaamisia ihmisten kanssa. Edesauttaahan se kontaktien löytämistä ja asunnottomuuden vähentämistä, sanoo Julle.

Iiris, Elina, Laura, Pihla ja Johanna Helsingin kaupungin nuorten 16-29 -vuotiaiden sosiaalityöstä kertovat, että nuorten sosiaalityössä asunnottomuus näkyy tosi voimakkaana. Se on yksi yleisimmistä ongelmista.

─ Tällä hetkellä tuntuu, että palvelut ovat riittämättömiä. Nuorille tarvittaisiin lisää palveluja niin, ettei niitä olisi laitettu yhteen aikuisten palvelujen kanssa. Esimerkiksi Hietaniemen palvelukeskus ei ole aina nuorille sopivin paikka, koska siellä on voimakkaiden päihteiden käyttäjiä majoittujina. Etenkin nuorille naisille tarvittaisiin omia palveluja, sosiaalityöntekijät toivovat.

─ Asunnottomuus aiheuttaa muitakin ongelmia nuorille, kun on vaikea nähdä kahta päivää pitemmälle. Asunnonhakuklinikoita on perustettu syksyllä, mutta vielä pitäisi saada lisää asiantuntijuutta ja tehdä rakenteellisia ratkaisuja.

Yhden yön majoituspalvelut eivät ole ratkaisu, vaan nuorille pitäisi saada tuotettua pitkäaikaiseen asumiseen tarkoitettuja asumisyksiöitä. Ongelma on raha. Nyt jonot tuettujen asumisen yksiköihin saattavat olla jopa kolmekin vuotta.

Helsingin kaupungin toisessa kojussa paikalla ovat Asumisen tuesta sosiaaliohjaajat Noora Lehtonen, Mika Palmu ja Minna Huovinen.  He kertovat, että Helsingin kaupunki on tänä vuonna pyrkinyt lisäämään näkyvyyttä Asunnottomien yössä, koska se on aiemmin ollut aika huonosti edustettuna. Kaupunki kuitenkin on suuri toimija asunnottomuussektorilla.

Kynnystä kontaktinottoon on haluttu madaltaa ja tarjota ihmisille inhimillistä sekä lämmintä kohtaamista ilman viraston seiniä. Monet ovat tulleetkin juttelemaan niitä näitä. Toisille on pystytty tarjoamaan tarvittavaa tietoa ja ohjattu heidät ottamaan yhteyttä oikeaan tahoon asumisasioissa.

─ Aika hyvillä mielin ihmiset ovat tässä käyneet. Huomaa, että heille on tärkeää, että kaupunki on täällä paikalla. Tässä on käynyt sekä entisiä ja nykyisiä asiakkaita meitä moikkaamassa. Entisiähän ei yleensä näe, mutta on kiva, kun ovat käyneet moikkaamassa ja kertomassa, miten heillä nyt menee. Tavallisesti paremmin. On tullut tunne, että meilläkin on siihen vaikutusta ollut, sosiaaliohjaajat sanovat.

Dallapénpuistossa asunnottomia ja heidän tukijoitaan lämmitettiin myös musiikilla. Lavalla Latinos United.

”Asuin työnnettävässä kärryssä”

39-vuotias Niko, oli asunnoton kymmenen vuotta, mutta on viime vuodet saanut asua oikeassa asunnossa ja on tietenkin siihen tyytyväinen.

─ Puoli vuotta asuin työnnettävässä kärryssä Kiasman luona. Joku suunnittelija oli sen kärryn tehnyt. Se oli kokeilu ja hyvä silloin. Ennen sitä oli taivas kattona ja maa lattiana. Joskus pääsin rappukäytäviin yöksi. Nyt mulla on asunto ja saan kaikenlaisia palveluita. Olen todella tyytyväinen. Asiat on hyvin, mutta en sitten tiedä jatkosta, kun kaikesta karsitaan. Töitä kun ei ole.

─ Tämä tapahtuma on hyvä, kun täällä on kaikkia toimijoita, kuten Kela ja Pelastusarmeija, saa yhteyden kaikkiin samalla kertaa.

Vieressä Esko kertoo, että asunnottomuus kosketti häntäkin vuosia.

─ Olen ihan helvetin tyytyväinen, kun sain kämpän VVA:n kautta.

Eskoa ja Nikoa auttaa omasta halustaan Riia, joka sanoo tunteneensa heidät kymmenisen vuotta.

─ Työskentelen Kauppatorilla kahvilassa ja siellä torillahan nuo pyörivät melkein joka päivä. Jos mulla on käteistä annan heille rahaa, jos on syötävää, annan syötävää. Hehän ovat mukavia heppuja. En ole minkään järjestön jäsen, vaan olen ihan tavallinen ihminen. Ihan hyvin näinkin voi auttaa. Mulla on ollut halu auttaa. Eihän kenenkään kuuluisi joutua tuommoiseen tilanteeseen.

─ Tämä tapahtumahan on minusta hieno, mutta se on vain kerran vuodessa. Huomenna siitä kerrotaan vähän uutisissa ja sitten se taas unohtuu, Riia harmittelee

─ Olen kyllä kuullut huhua, että kerran kuussa ensimmäisenä torstaina alettaisiin järjestää kodittomien yötä.

Nähtäväksi jää. Tarvetta kyllä olisi.

Teksti ja kuvat: Aki Korhonen