Kuvituskuva (KUVA James Gates)

Katsoin vähän aikaa sitten elokuvan Blade Runner 2049. Elokuva oli ennen kaikkea huikea visuaalinen näytös, mutta myös käsikirjoitus ja ohjaus olivat huippuluokkaa. Eräs asia nousi mieleeni tätä leffaa katsellessa, enkä päässyt siitä eroon. Elokuva muistutti todella paljon nykyajan huippuvideopelejä. Videopelien graafikoiden ollessa jo nykypäivänä hyvin lähellä oikeaa elämää ja jos niistä löytyy vielä laadukasta sisältöä, on ero elokuviin ja sarjoihin jo hyvin pieni. Pelien ero näihin kahteen muuhun on toki interaktiivisuus, mutta rajat vapisevat koko ajan enemmän ja enemmän.

Elokuva on ollut viihdeteollisuuden suurimpia käsitteitä aina. Sen asemaa ei varmasti moni lähtisi kyseenalaistamaan, mutta onko sen lähtölaskenta alkanut? Itse olen sitä mieltä.

Tv-sarjat ovat nousseet suoratoistopalveluiden (Netflix,Viaplay,HBO) ansiosta aivan uudelle tasolle. Toki hyviä sarjoja on ollut aina, mutta tahti millä tällä hetkellä julkaistaan laadukasta sarjaa on miltei mielipuolinen. Itse en ainakaan ehdi katsoa edes yhtä tuotantokautta jotain sarjaa, ennen kun joku ystäväni ehdottaa jo jotain toista katsottavaksi. Toki nämä sarjat ovat myös helpommin kaikkien saatavilla nykypäivänä, mutta väitän myös että niitä toteutetaan suuremmissa määrin, eikä suinkaan määrä vaan laatu edellä. Myös rahaa on satsattu sarjoihin. Se näkyy jo ihan katsojalle laatuna, mutta myös numeroina. Variety- lehden(08/2017) tekemän artikkelin mukaan, parhaiten palkattujen tv-näyttelijöiden top-10 listalla on jo seitsemän suoratoistopalveluiden omien sarjojen näyttelijää.  Apple Tv:n yhden miljardin dollarin investointi, pelkästään omiin sarjoihin on osoitus siitä, että markkinat ovat muuttuneet.

Voiko tv-sarja sitten korvata elokuvan? Mielestäni voi.  Se missä hyvä elokuva voi tarjota parituntisen spektaakkelin miltei kaikille aisteille muutaman kerran vuodessa, pystyy nykypäivän laadukas tv-sarja tekemään sen kerran viikossa. Lisäksi laadukas sarja pystyy pureutumaan hahmoihin ja rakentamaan tarinaa aivan eri mittaluokassa kun elokuva. Se missä elokuva raapaisee hieman auki jonkun hahmon haavoja ja pintaa, pystyy tv-sarja kuljettamaan tämän saman hahmon läpi lukuisten eri vaiheiden ja tarinoiden. Se jos joku on mielenkiintoista ja koukuttavaa. Paino sanalla koukuttavaa, koska siitähän tässä on myös kyse. Katsojan vangitsemisesta.

Toki elokuva on niin vanha ja monumentaalinen instituutio, ettei sitä noin vain kaadeta tai syrjäytetä, mutta silti uskon, että olemme lähempänä sitä kuin koskaan ennen. Elokuvaa tullaan tarvitsemaan aina, sitä tullaan tekemään aina. Mutta onko se enää sadan vuoden päästä siinä asemassa, kun nyt? En sano, että se on vaikeuksissa, koska totuus on tällä hetkellä jotain aivan muuta. En sano, että sille ei olisi kysyntää, koska se ei pidä paikkansa. Enkä varsinkaan sano, että se on jossain ”saattohoidossa”, koska se ei ole. Mutta, onko sen viimeinen valtakausi alkanut?