Avustajien palkalla ei rikastu, mutta se on kivaa puuhaa ja voi viedä jopa maailmalle
67-vuotias Irma Leskinen oli viitisen vuotta sitten tv-ohjelman studioyleisössä, kun ystävä suositteli hänelle elokuva-avustamista. Hän onkin päässyt mielenkiintoisiin paikkoihin harrastuksen takia, joista mieleenpainuvin on ollut viikon Turkin-reissu, jossa kuvattiin Keihäsmatkat-sarjaa. Osallistujat maksoivat itse kaikki kulunsa, mutta tämä ei Leskistä haitannut, sillä hän oli muutenkin lähdössä lomalle.
Muita mielenkiintoisia tapauksia on olleet M/S Romantican kuvaukset, jossa risteiltiin neljä kertaa Tukholmaan sekä Keisari Aarnio, jota kuvattiin Hotel Kämpissä.
Toisin kuin monet avustajat Leskinen ei haaveile näyttelijän urasta.
”Ei minusta olisi siihen, olen liian ujo. Antaa ammattilaisten hoitaa hommat, ja minä pysyttelen mielelläni taustalla.”
Leskinen kokee, että näyttelijät ovat mukavia ja arvostavat avustajia. Avustajien palkalla ei rikastu, mutta Leskinen ei tee tätä rahan takia.
”Palkkaus ei ole hyvä, mutta se ei haittaa, kun tämä on niin kivaa. Näkee miten sarjoja ja elokuvia tehdään, saa uusia kavereita ja näkee maailmaa. Olen kyllä valmis lähtemään Helsinkiä pidemmälle, kunhan palkka jää plussan puolelle.”
Eniten hehkutusta saa elokuva-ohjaaja Renny Harlin, jonka työskentelyä Leskinen pääsi seuraamaan Luokkakokous 3 -elokuvan kuvauksissa.
”Et usko, kuinka ihana ihminen Renny on! Minulla oli hänestä aivan eri kuva. Oli aivan huippukokemus, Renny piti hyvin avustajista huolta.”
Tällä hetkellä Leskinen käy kuvauksissa avustamassa noin 4-5 kertaa viikossa, parhaimmillaan jopa kahdesti päivässä. Syke-tv-sarjassa hän on ollut kymmeniä kertoja, mutta suosikkeja ovat juhlakohtaukset, joissa tapahtuu paljon ja pääsee laittautumaan.
”Suosittelen tätä harrastusta kaikille. Tämä on hyvää ajankulua, varsinkin nyt kun eläkkeellä on aikaa. Olen saanut monta sataa kaveria ja en edes muista, mitä tein ennen tätä!”

Avustajasta pienroolin ammattilaiseksi
55-vuotias kulttuurituottaja Leena aloitti teatterin harrastamisen jo vuonna 1985.
Vuonna 2006 Leena luki, että JP Siili on tekemässä Ganes-elokuvaa. Leena kirjoitti kirjeen Helsinki Filmille ja toivoi pääsevänsä elokuvaan editointiharjoittelijaksi audiovisuaalisen alan opiskelijana. Hänet kutsuttiin avustajaksi kyseiseen elokuvaan.
Samana vuonna Leena liittyi media-avustajiin ja seuraavana vuonna ohjelma-avustajiin, joka oli silloin tärkeä kanava avustajahommien saamiseen. Hän pääsi vuosina 2007-2011 useamman kerran Ylen Kotikatuun avustajaksi sekä eri tv-sarjoihin, mainoksiin ja elokuviin. Leena meni myös Roolituspalvelun koekuvaksiin, ja siellä hänet arvostettiin puoliammattilaiseksi.
Kymmenen vuotta sitten Leena perusti Koeyleisö Helsinki -nimisen Facebook-ryhmän, ja on sen kautta vienyt ryhmäläisiä studiokuvauksiin ja teatteriesityksiin sekä jakanut vinkkejä kuvauksista, erityisesti palkallisista mainosroolituksista, ryhmän moderaattorina.
Ohjaaja Lauri Nurksea Leena kehuu hurjasti, sillä hänen kanssaan on tehty yhteistyötä kahdeksan tuotannon verran. Myös näyttelijät Jussi Vatanen ja Pirjo Lonka saavat kehuja.
”Jussi Vatanen on tosi ystävällinen, ihana ihminen. Aina samanlainen roolista huolimatta, kaikille yhtä mukava. Pirjo Lonka on upea näyttelijä ja tehnyt hienoja rooleja. Hän olisi ansainnut Jussin Tuntemattomasta mestarista. Ihailen Pirjoa tosi paljon näyttelijänä.”
Vuodesta 2012 Leena on keskittynyt vain pienroolien tekemiseen, sillä on huomattavasti kiinnostavampaa, kun saa muutamia repliikkejä ja palkkauskin on parempi. Silloin saa myös meikin ja asun, ja puvustuksen myötä on helpompi sujahtaa rooliin.
Sivurooleja Leenalla on ollut muun muassa sarjoissa Syke, Roba, Klikkaa mua, Toisen kanssa, Onnela, Downshiftaajat ja Ex-onnelliset. Salattujen elämien spin-off -sarjassa Pihlajakadun tuhmat tädit vuonna 2017 oli jo kuusi kuvauspäivää. Elokuvia, joissa Leenan voi bongata, ovat muun muassa Nuotin vierestä ja 21 tapaa pilata avioliitto.
Mieleenpainuvia kokemuksia Leenalla on ollut esimerkiksi, kun Aleksi Salmenperän ohjaamassa mainoksessa laulettiin auringonnousun aikaan pellolla Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa – kappaletta. Myös naisvangin esittäminen Tallinnassa Patarein vankilassa on jäänyt elävästi mieleen.

Vuorotyö mahdollistaa avustajakeikkojen perässä kulkemisen Salosta Helsinkiin asti
34-vuotias ravintolakokki Anniina Ilmasti matkustaa pari kertaa viikossa kahden tunnin matkan kotoaan Salosta Helsinkiin tekemään avustuksia elokuvissa ja tv-sarjoissa. Silloin tällöin avustushommia löytyy myös lähempää Turusta.
Ilmasti teki ensimmäisen avustajakeikkansa maaliskuussa 2020, sitten tulikin korona-aalto ja seuraavaa keikkaa sai odotella kesäkuuhun asti. Hän on kuitenkin ehtinyt tänä vuonna jo olla kahdessakymmenessä eri sarjassa, mainoksessa tai elokuvassa. Joissain jopa useamman kerran. Tällä hetkellä Ilmastin tavoitteena on saada enemmän replikoivia pienrooleja, sillä näyttelijän työ kiinnostaa. Teatterityön peruskurssi sekä Elokuvaksi-kurssi ovat myös tukeneet harrastusta.
Ohjaaja Renny Harlin saa myös Ilmastilta kehuja.
”Luokkakokous 3 -elokuvassa Rennyn ohjaus oli todella ihailtavaa, hän ei ole turhaan kuuluisa ja menestynyt. Oli paljon näyttelijöitä ja paljon avustajia, kaikki oli suurta ja mahtavaa. Kamerat olivat isoja, Renny otti kaiken haltuun ja ääni kantoi. Se oli mahtipontinen kokemus. Rennyn kanssa sai myös ottaa yhteiskuvia, ja hän piti kilpailun, jossa kaikki saivat äänestää biisiehdotusta elokuvaan.”
Ilmastin mielestä tv-kohtausten ja elokuvakohtausten kuvaaminen on mielekkäämpää kuin teatteri. Olisi hienoa olla elokuvan kuvauksissa alusta loppuun ja saada pysyvä avustajasopimus.
”Tv-kuvausten nopeatempoisuus on parempi mun luonteelle. Niissä harjoitellaan pari kertaa ja sitten jo kuvataan. Tykkään olla siellä, missä on paljon ihmisiä, ja liikkuvan kuvan kanssa työskenteleminen on paljon tiiviimpää. Kuvaaminen kiehtoo mua. On hienoa seurata esimerkiksi, miten valaistusta käytetään.”
Ilmasti on myös huomannut avustajien kesken yhteisöllisyyttä. Samoja avustajia näkee usein eri kuvauksissa, ja yleensä he ovat puheliaita ihmisiä. Vertaistukea harrastukselleen Ilmasti toivoisi myös omalta paikkakunnaltaan, sillä kavereilla on harrastuksia ja lapsia.

Avustaja voi päästä vaikkapa syömään pizzaa elokuvassa
Media-alan opiskelija Essi Härkönen, 31, on tehnyt muutaman vuoden avustajan hommia, joista ensimmäinen oli vuonna 2017 musiikkivideon kuvauksissa. Kainuusta Keravalle muuttanut Härkönen huomasi miten paljon eri mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla on.
Härkönen on päässyt avustamaan kahdessa elokuvassa, Veljeni vartija ja Tarhapäivä, joista jälkimmäisessä hän muistaa syöneensä taustalla pizzaa. Sarjoissa hän on ollut taustalla Salatuissa elämissä, Sipoon herttuassa sekä Sunnuntailounaassa.
”Yleensä avustajat saavat kiitosta ja ohjaaja arvostaa. Joskus kuitenkin katsotaan, että mitähän tuo täällä oikein tekee.”
Härkönen toivoisi enemmän replikoivia rooleja, sillä näytteleminen kiinnostaa ja avustajien palkat eivät päätä huimaa.
”Kerran oli yökuvaukset, josta sai kymmenen euroa ja piti kävellä Helsingissä koko yön.”
Parasta Härkösen mukaan on se, että näkee, miten tv-sarjoja ja elokuvia tehdään, oppii kuinka paljon työtä yksi kohtaus vaatii, saa kokemusta ja itsevarmuutta ja näkee, että näyttelijät ovat median huomiosta huolimatta tavallisia ihmisiä. Mielenkiintoisinta Essin mukaan on ollut seurata Veljeni vartija -elokuvassa näyttelijä Antti Holman työtä, Sipoon Herttua -sarjassa näyttelijä Kari ”Hissu” Hietalahden näyttelemistä sekä Salatuissa elämissä Mikko Parikan roolityötä Jiri Viitamäkenä.

Rakkaus roihusi kuvauksissa
56-vuotias Jari Posa ja 23-vuotias Jukka Kuronen tutustuivat Night goes long -elokuvan kuvauksissa vuonna 2015. Kuronen laittoi Posalle parin viikon jälkeen viestin, jossa pyysi tätä kahville.
Posa kertoo, että on aina tykännyt olla esillä. Karaoken laulaminenkin on lähellä sydäntä. Haaveet kumminkin jäivät, kun tuli muita ammatteja tilalle. Nyt hän on kuitenkin taas ajautunut harrastusmuodossa uudestaan elokuva- ja tv-alalle.
Posa teki ensimmäisen tv-sarja-avustuskeikkansa jo vuonna 1991, ja Kuronen aloitti viitisen vuotta sitten. Posan työ raitiovaunun kuljettajana on joustava ja mahdollistaa hyvin avustushommien tekemisen. Hän muistelee olleensa Salatuissa elämissä taustahenkilönä ensimmäisen kerran jo vuonna 1999. Salatut elämät -työryhmää hän kiittelee siitä, että kuvaukset ovat aina nopeasti ohi ja odottelua ei juurikaan ole.
Pariskunta muistelee lämpimästi Kielletty rakkaus -sarjan kuvauksia, joissa he pääsivät kertomaan tarinansa omassa jaksossaan. Jaksoa näytetään vieläkin uusintana televisiossa. Pariskunta pyrkiikin avustamaan ”pakettina” eli yhdessä, mutta välillä tilanteen salliessa myös erikseen.
Posa ja Kuronen kertovat, että avustajien arvostus riippuu täysin tuotannosta, mutta yleensä suhtautuminen on myönteistä. Tuotannon on helpompi työskennellä kokeneiden avustajien kanssa, kun ei tarvitse kaikkea juurta jaksain selittää. Palkkiot ovat tosin heidän mukaansa ala-arvoiset, avustamisia tehdään lähinnä kokemuksen takia ja harrastuspohjalta.
”Tämähän on taide-ala ja luovaa työtä, jos on vaikka sivupersoonia, sehän on vain hyvä. On paljon ryhmätyöskentelyä, saa uusia kontakteja, tutustuu näyttelijöihin ja näkee mielenkiintoisia paikkoja. Näyttelijöistä H-P Björkmanista on tullut sellainen luottokaveri. Hän antaa aina neuvoja”, Posa kertoo.
Mielenkiintoisia kuvauspaikkoja ovat parin mukaan olleet muun muassa Suomenlinnan luola, Eduskuntatalo, vankila ja Kirkkonummen UKK-sauna. Kavereita on myös tullut paljon, ja avustajien kesken on hyvä yhteishenki, mutta Posa korostaa, että myös ilkeämielisyyttä ja kilpailua on havaittavissa. Kumpikin auttaa kuitenkin uusia avustajia mielellään. Avustajakokemuksella voi päästä pitkälle.
”Jokainen haaveilee unelmaroolista, mutta sen eteen pitää tehdä paljon työtä. Täytyy kartuttaa kokemusta ja olla valmis dynaamiseen työhön ja vuorosanat pitää opetella, mikäli sellaisia on.” Posa kertoo.
Huonoja puolia he kertovat olevan kellonajat, kuljetusten puute, odotteleminen, kuvausten venyminen ja kommunikointi on joskus heikkoa.
”Odotustahan se lähinnä on. Joskus avustajia ei tarvitakaan. Yksi tyttö tuli Turusta asti, odotti kuusi tuntia, ja sen jälkeen ilmoitettiin, että avustajille ei olekaan tarvetta. Joskus kohtauksia myös leikataan pois.” Kuronen kertoo.
Posa muistelee erään lainamainoksen kuvauksia, jotka kuvattiin Sipoon kartanossa hienoissa puitteissa, mutta kyseinen mainos ei kuitenkaan koskaan päätynyt valmiiksi.
”Joskus kahvi on vanhaa. Ruoka on nykyään parempaa kuin ennen,” Kuronen jatkaa.
Posa on päässyt myös kokeilemaan stunttihommia. Eräässä tuotannossa hän makasi joen purossa puolitoista tuntia pakkasessa märkäpuku päällään ja paukkupanokset selässään. Välillä mentiin saunaan ja sitten taas takaisin uimaan. Pelimies-sarjassa Posa pääsi viisikerroksisen talon katolle valjat päällään.
Posa muistelee myös rooliaan Kauniissa ja rohkeissa autonkuljettajana. Kuroselle taas on jäänyt mieleen se, kun hän oli Kolmistaan-sarjassa vauva-asussa.
Vapaapäiviä pariskunta arvostaa sen verran, että niitä ei uhrata kuvauksille 10 euron palkkion takia.
”Ensin katsotaan palkkio ja sitten lokaatio. Kukkapurkkina olemiseen löydetään aina joku. Kyllä kaikki pystyvät kuvassa istumaan, mutta pystyvätkö luonnollisesti”, Posa päättää.

Anki Lappalaisen puheenvuoro
Moni tähän juttuun haastatelluista kehuu Anki Lappalaisen ammattitaitoa. Lappalainenon työskennellyt toisena apulaisohjaana eri produktioiden parissa (muun muassa Syke, M/S Romantic, Siskonpeti ja Keisari Aarnio) ja näin ollen tehnyt paljon töitä avustajien kanssa. Toinen apulaisohjaaja on yleensä vastuussa avustajien hankkimisesta.
”Avustajat ovat lähes yhtä tärkeitä kohtauksissa kuin on päänäyttelijät. Avustajilla saadaan luotua kuvaan se oikea haluttu tunnelma tai kuva. Miltäpä näyttäisi vaikkapa kohtauksessa bändin keikka, jos siellä ei ole yleisöä? Tai jouluruuhkainen tavaratalo, jossa ei näy yhtään asiakasta näyttelijöiden lisäksi. Eipä juuri miltään,” Lappalainen korostaa.
Avustajaksi lähtemistä Lappalainen suosittelee kaikille.
”Suosittelen avustajaharrastusta kaikille! Kameran edessä esiintyminen jännittää aina ensimmäisellä kerralla, mutta nopeasti huomaa, että avustaminen on helppoa ja moni onkin sanonut, että siihen jää koukkuun! Kuvauksissa huolehdimme kyllä siitä, että avustajalla on selkeä käsitys, mitä häneltä odotetaan, mitä kohtauksessa saa tehdä ja mitä ei. Idean oppii nopeasti ja jo toinen kohtaus meneekin jo helposti. Tärkeimmät edellytykset ovat keskittymiskyky, avoin ja iloinen mieli ja kärsivällisyys. Kuvauksissa on paljon odottelua ja kaikenlaista säätöä, mikä vie oman aikansa ennen kun kamera voi käydä. Tällaisia ovat mm. valojen säätäminen, näyttelijöiden kohtausharjoittelu, pukuvaihdot ja maskeeraukset. Toisaalta sen ajan voi hyödyntää seuraamalla eri osastojen ammattilaisia työssään ja oppia, millaista on tehdä tv-sarjaa tai elokuvaa. Onpa avustajista lähtenyt moni alaa opiskelemaan avustajaharrastuksen innoittamana. On lähes poikkeuksetta yllätys kaikille uusille, miten paljon ennakkotyötä vaatii, ennen kuin yksi vaikka puolen minuutin mittainen kohtaus on purkissa. Tämä on ammattilaisille kovaa työtä, siinä kysytään hermoja ja stressinsietokykyä. Mutta sitten toisaalta se jokin tv-/elokuvatarinoiden luomisen taika tempaisee kyllä useimmat mukaansa!

Mikä
avustaja?
- Avustajat ovat usein tv-sarjoissa, elokuvissa, musiikkivideoissa tai mainoksissa taustalla, jotta tilanne näyttäisi luonnolliselta. Avustajat voivat olla vaikkapa ohikulkijoita, juhlakansaa, ravintolan henkilökuntaa… mahdollisuuksia on monia!
- Usein elokuvien ja tv-sarjojen avustajilla ei ole vuorosanojaroolisanoja
- Palkkaus on usein elokuvalippu tai yksi tai useampi kymmenen euron lahjakortti esim. S-Ryhmän kauppoihin. Myös pieniä rahapalkkioita maksetaan on saatavilla kuvauksien kestosta riippuen.
- Yleensä avustajille on kuvauksissa catering-pisteellä tarjolla kahvia ja pientä purtavaa, joskus myös lounas
- Jos haluat mukaan avustamaan, kannattaa tutustua näihin linkkeihin: https://www.filmityot.fi , https://www.helsinkicasting.com/ sekä Facebookissa toimiviin ryhmiin: Elokuva/TV-esiintyjät & avustajat sekä Elokuva- ja TV-sarja-avustajat.

Artikkelikuva: Juhannusjuna-mainoksen kuvaukset, Matti Peltonen. Leenan arkistot.